Synttäriarvonnan voittaja

Blogini täytti 4 vuotta 23.2.2017 ja sen kunniaksi pistin pystyyn järjestyksessään kolmannen arvonnan, johon hankin palkinnoksi mustan, harmaan ja valkoisen sävyisiä tuotteita – setin, josta itse tykkään. :)

Osallistujamäärä arvontaan ei ollut huima, mutta siitä huolimatta suuri kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte ja erityisesti kiitos kaikista onnitteluista!

Pyrin arvonnallani hieman selvittämään, että mitä kautta blogiini on alun perin löydetty ja kävi ilmi, että Googlen kauttahan se on pääosin tapahtunut. Tämä ei tullut minulle yllätyksenä, kiva olisi ollut kuulla enemmänkin, että mitä Googlesta on haettu kun Kohta kotona -blogi on osumatuloksiin listautunut.

Mutta nyt siis itse asiaan, eli tämän neljävuotissynttäriarvonnan voittajaan. Kommentteja arvontapostaukseen tuli 9 ja niiden perusteella ns. arpalipukkeita tuli laskujeni mukaan 13 kappaletta.

Arvonnan suoritin siten, että poikapuoleni toimiessa virallisena valvojana pyysin miestäni onnettaren roolissa sanomaan numeron välillä 1-13. Mieheni valitsi luvun 11, joten sen myötä arpaonni suosi kommenttia, jonka oli jättänyt Elise H. Oikein paljon onnea Sinulle!

Olen lähettänyt voittajalle sähköpostia ja palkinnon toimitan hänelle myös mahdollisimman pian.

Kiitos vielä synttäriarvontaan osallistuneille sekä ihanaa ja aurinkoista lähestyvää kevättä kaikille! ♥

Joe & the Juice Suomi

Viime vuoden lopulla Joe & the Juice rantautui myös Suomeen ja tarkemmin ottaen se sijaitsee Helsingin Stockmannin yhteydessä.

Olen kirjoitellut Joe & the Juice -ihastuksestani aiemmin (mm. täällä) ja vähän ristiriitaisin tunnelmin otin vastaan uutisen siitä että saamme tuon ihanan mehubaarin myös Suomeen. Toisaalta olin ihan riemuissani, mutta toisaalta ihan hitusen harmittikin: on ollut niin ihana Tukholmassa ja Köpiksessä päästä käymään Joe & the Juice -kahvilassa, se on ollut odotettu osa matkaa ja sen myötä harvinaista herkkua.

Kaikesta huolimatta menin tottakai vierailemaan Stockalla heti kun siihen tarjoutui tilaisuus ja tämä tapahtui viimein ystävänpäiväviikolla. Tosi kiva oli huomata miten hyvin tuo Joe & the Juicen konsepti oli onnistuttu tuomaan Suomeen: paikan sisustus miellytti silmääni täälläkin ja sekä mehut että voileivät maistuivat juuri siltä miltä pitääkin. Vieläpä löytyi tiskin takaa englantia puhuva nuori mieskin mehuja surisuttelemasta! :)

Olin liikkeellä äitini ja poikani kanssa ja meille aikuisille tilasimme Stress Down -mehut ja puoliksi Tunacado-voileivän. Stress Down sisältää omenaa, inkivääriä ja mansikkaa, Tunacado puolestaan tonnikalaa, avokadoa, tomaattia ja pestoa. Nam nam nam! 

Hassua on, miten eri asioihin sitä kiinnittää huomiota eri elämäntilanteissa. Aiemmin en ole asiaa huomannutkaan, mutta nyt kun olen käytännössä aina liikenteessä pikkumiehen kanssa, jäin kaipaamaan syöttötuolia, jollaista ei ollut tarjolla ollenkaan. 

Onneksi kahvilassa ei ollut kovinkaan täyttä torstaisesti ennen puolta päivää, joten mahduimme aivan hyvin pöydän ääreen rattaiden kera eli ei tuo syöttötuolin puuttuminen mitään ongelmaa aiheuttanut. Päin vastoin, ymmärrän jopa jos sellainen puuttuu ihan harkitusti - ehkä mehubaari on ideastaan huolimatta kuitenkin aikuisille suunnattu eikä lapsia sen vuoksi eritysesti oteta huomioon. Niin tai näin, henkilökunta ei katsonut lainkaan kieroon että meillä oli poika mukana eikä edes sitä, että meillä oli hänelle vielä toistaiseksi omat eväät mukana.

Oli kaikin puolin tosi kiva käydä tuolla Suomen Joe & the Juice -mehubaarissa, jäi rentoutunut ja iloinen fiilis - kuin olisi pienellä lomamatkalla ollut!

Ps. Muistathan Kohta kotona -blogin synttäriarvonnan, osallistua voi vielä tämän kuluvan viikon sunnuntaihin klo 20 saakka. Arvonta löytyy täältä.

Arvonta blogin neljävuotissyntymäpäivän kunniaksi

Tänään on kulunut neljä vuotta siitä kun kirjoitin ensimmäisen blogipostaukseni ja syntymäpäivän kunniaksi päätin laittaa taas arvonnan käyntiin. Viime vuonna arvonta jäi väliin, sillä olin tuoreena äitinä niin kiireinen ja väsyksissä, ettei energiaa vain yksinkertaisesti riittänyt.

Kirjoittelu on muutenkin jäänyt melko vähäiseksi tässä jo pidempään, pahoitteluni siitä. Tosin päätinhän jo blogia aloittaessani, että en aio ottaa paineita kirjoittelutiheydestä, vaan haluan pitää blogin kirjoittamisen ensisijaisesti hauskana puuhana – en stressinaiheuttajana.

En ole blogissani koskaan kovin paljon ja tarkkaan henkilökohtaisia asioitani avannut, mutta nyt tekisi mieli kertoa miksi aloitin blogini nimenomaan helmikuussa 2013. Olin haaveillut blogin kirjoittamisesta jo pitkään, mutta syystä tai toisesta oikeaa hetkeä sen aloittamiselle ei löytynyt. Sen löytymiseen auttoi surullinen tapahtuma: ystävänpäivänä neljä vuotta sitten sain keskenmenon. Vauva oli erittäin toivottu ja jo rakastettu vaikka raskaus oli vasta alkuvaiheessa ja tuntui että maa mureni jalkojeni alta.

Viikon verran tapahtuneen jälkeen päätin, että nyt on blogin aloittamisen aika: halusin saada ajatukseni muualle ja itselleni jotain iloista, jonka parissa puuhailla. Keskenmeno tuntui pitkään vaikealta ajatellakin, mutta nyt kun olen ollut onnellinen äiti jo pian 1,5 vuotta, tuo haava ei ole enää niin kipeä ja tuntui siltä, että haluan tämän asian tänne blogiini kirjoittaa.

Blogini aihemaailma on hieman ehkä muuttunut poikani syntymän myötä, mutta olen pyrkinyt siihen, etteivät vauva- ja taaperojutut ihan täysin blogiani valtaa, vaikka niitä on mukaan tullutkin. :) Lukijamääräni on joka tapauksessa pysynyt tosi tosi pitkään samana, lisää lukijoita ei ole ilmaantunut mutta toisaalta ei teitä ole sieltä kadonnutkaan, joten kiitos kovasti teille, jotka edelleen blogiani seurailette! 

Kirjoittelenpa jatkossa tiheämmin tai harvakseltaan edelleenkin, päätin siis kuitenkin järjestää pitkästä aikaa arvonnan, joten mennäänpä asiaan!

Palkinto sisältää tuotteita, joista itse pidän ja joista uskoisin monen muunkin pitävän, kun värimaailma on jälleen sitä itselleni ominaista riemunkirjavaa eli mustavalkoista. :)

   -Marimekko Isola kirjesetti
   -"The best is yet to come" -tiskirätti
   -Granitin lautasliinapakkaus

Kaikki palkinnon tuotteet olen ostanut ihan omin rahoin.

Arvonta alkaa nyt heti ja päättyy sunnuntaina 5.3.2017 klo 20:00.

Säännöt ovat tässä:

Yhden arvan saat ihan vain kommentoimalla: kerro miten blogiini päädyit. Kaksi arpaa saat, jos olet rekisteröitynyt lukijakseni/ tekemällä niin tai tykkäämällä Kohta kotona –blogista Facebookissa. Kolme arpaa saat, kun vielä yllä olevien lisäksi kerrot arvonnastani omassa blogissasi. Tarkoitukseen voit käyttää yllä olevaa kuvaa.

Mainitsethan kommentissasi monellako arvalla olet mukana ja jätä myös sähköpostiosoite, josta sinut tavoittaa.

Onnea arvontaan!

LuKLabel

Onko kotimainen LuKLabel sinulle jo tuttu? Jollei, niin kehotan lämpimästi tutustumaan!

Ihastuin itse ikihyviksi useampaankin tuotteeseen, joista ostoskoriin klikkailin kaksi. Toisen aika olisi ehkä ennemmin ollut jo toista vuotta sitten, sillä se on neuvolakorttikotelo. Poikanihan on jo pitkälti toista vuotta vanha, mutta koska tämä nimenomainen kotelo kolahti minuun lujaa, niin halusin sen vielä tässä vaiheessakin hankkia ja toisaalta, onhan tuo neuvolakortti kuitenkin käytössä vielä tovin jos toisenkin. Eli tilasin ihanaakin ihanamman Panda neuvolakorttikotelon. 

Pandakarhulla hahmona on oma tärkeäksi muodostunut paikkansa meidän perheessämme ja lisäksi minua lämmitti kovasti se, että ymmärtääkseni juuri tämä tuote on koko yrityksen ensimmäinen.

Toinen tuote, jota en malttanut jättää tilaamatta, oli kuuden kappaleen setti lasinalusia. Niiden muoto ja yksinkertainen design puhuttelivat minua kovasti: Aivan ihastuttavat timantinmuotoiset lasinaluset, oih!

Tässä vielä LuKLabelin sivuilta kopsattuna paloja heidän tarinastaan:

"LuKLabel sai alkunsa ideasta tehdä rohkeasti jotain erilaista. Tavoitteenamme on tehdä tuotteita, joissa on särmää ja jotka puhuttelevat asiakkaitamme. Tuotteemme ovat suunnattu heille, jotka arvostavat tyylikkyyttä ja laatua, niin lastentuotteissa kuin kodinsisustuksessa."

"Jokainen tuotteemme ulkoasu on hiottu tarkkaan ja viimeistellen, jotta lopputulos olisi mahdollisimman raikas. Pääraaka-aineena hyödynnämme pahvia sekä kartonkia, joilla leikittelemme rohkeasti ja etsimme jatkuvasti uusia printtejä. Mallistomme on eläväinen! Uudistamme mallistoamme määrätietoisesti pyrkien luomaan huomisen trendejä."

"Tärkein arvomme on asiakaspalvelu ja sen vaaliminen. Emme tingi siitä, vaan teemme kaikkemme jotta voimme ilahduttaa asiakkaitamme."

Tämän todella huomaa! Olin aivan haltioitunut availlessani pakettia, joka minulle kotiin saapui, sillä kaikki yksityiskohdat oli niin tarkkaan harkittu. Tilaamani tuotteet oli pakattu mustaan pahvirasiaan, joka oli sinetöity komealla tarralla. Paketissa sisällä oli silkkipaperiin kiedottujen ostosten lisäksi vielä nätti kiitoskortti ja lähetysluettelossa ihan käsinkirjoitettu kiitosviesti.

Kaikki tällainen ylimääräinen vaiva, jonka myyjä näkee, jotta ostokokemus tuo iloa ja hyvää mieltä viimeiseen saakka, on omasta mielestäni ihan yllättävän tärkeä juttu.

Huomasin, että LuKLabelin verkkokaupassa on ystävänpäivän kunniaksi tänään ja huomenna (13.-14.2.2017) koko mallisto -25 % alennuksella (koodilla FRIENDS) eli nyt on mitä parhain hetki mennä tutkimaan mitä kaikkea ihanaa heillä onkaan tarjolla.

Huulilla H&M

Näin talvella ainakin omat huuleni rohtuvat melko helposti ja vaikka kulutan aikamoiset määrät huulirasvoja vuoden ympäri, niin kyllä varmaan talvella vielä ns. normaaliakin enemmän. Innostuinkin tuossa sitten päivänä eräänä tilaamaan Henkkamaukalta huulirasvan ja sen lisäksi erityisen rasvan, joka on tarkoitettu levitettäväksi huulille yöksi.

Raspberry Lip Balm -huulirasva valikoitui ostoskoriin, koska sen tuubi on mielestäni kaunis ja koska olen vähän heikkona erilaisiin vadelmantuoksuisiin asioihin ja tuo toinen rasva tosiaan, koska olin utelias kokeilemaan tuotetta nimeltä Overnight Lip Rescue.

Vadelmahuulirasva on ihana: rasva itsessään on kauniin vaaleanpunaista ja herkullisen vadelmantuoksuista ja ihastuin entisestään kun havaitsin, että tuubi on metallia. En ehkä sanoisi, että tämän huulia kosteuttava vaikutus olisi kovin kummoinen, mutta tätä on ihana levittää huulille kun tuoksu on niin makoisa.

Mustassa muovituubissa asustaa sitten tämä öinen huulien pelastaja. Voide on koostumukseltaan hieman vaseliinimaista, jonka uskoisin olevan hyvä asia ja juu-u, kyllähän tämä huulia kosteuttaa - joskaan ei ehkä kuitenkaan pelasta.

Vaikka nyt minulla on käytössä päiväsaikaan tämä vadelmaherkku ja yöaikaan pelastajavoide, niin on minulla silti lisäksi ässänä hihassa mielestäni paras apu rohtuneille huulille: Carmex Classic. :)

Höyryhengitystä taaperolle

Poikani on flunssassa - nenä vuotaa ja on tukkoinen ja kova yskä vaivaa. Koitin tutkia sekä kirjoista että netistä, että mikä auttaisi yskään ja opin, että etenkään lapsille ei mitään yskänlääkkeitä suositella vaan hunaja ajaisi saman asian. Koitin antaa pojalle hunajaa toissailtana ennen nukkumaanmenoa, mutta ilmeisesti se oli liian ätläkkää hänen makuunsa, sillä eilen illalla hän ei suostunut suutaan hunajalusikkaa varten enää avaamaan. No, en osaa sanoa mahtoiko siitä apuakaan olla, joten jätin suosiolla hunajan tuputtamatta.

Tänään koitin käydä läpi muita ratkaisuja ja koska tuntui siltä, että höyryhengitys olisi paras (ellei jopa ainoa) keino koittaa helpottaa pikkuisen oloa, niin aloin pohtia miten sitä olisi mahdollista turvallisesti hänelle antaa. Kattilallinen kiehuvaa vettä ja reilun vuoden ikäinen kipeänäkin touhukas poika ei yhtälönä nimittäin kuulosta lainkaan turvalliselta ja palovamman riski olisi aikamoinen.

Sitten keksin mielestäni oivallisen ratkaisun! Istutin pojan syöttötuoliinsa, kiinnitin valjaat, jotka meillä on syöttötuolissa käytössä muutenkin ja asetin kiehuvaa vettä täynnä olevan kattilan syöttötuolin eteen lattialle.

Jotta saisin höyryn vielä kohdistettua niin että siitä olisi eniten hyötyä, laitoin tabletin kattilan taakse lattialle. Poitsu katsoo mielellään YouTubesta lastenlauluja ja on erittäin hyvä tietää, että kun Super Simple Songs on päällä, saa hänet rauhoittumaan hetkeksi aloilleen.

Kun tabletti oli sijoitettuna lattialle, tuli pojan asennoksi itsestään juuri se mitä toivoinkin: hän kumartui höyryävän kattilan ylle lastenohjelmaa katsomaan.

Kattilan päälle laitoin vielä varmuuden vuoksi metallisen ritilän, sillä poikani pyysi käsiinsä rakkaimman lelunsa, pehmopupun, enkä halunnut että se ainakaan kokonaan päätyy kattilan veteen uimaan.

Upea jakkara

Tytärpuoleni on aivan uskomattoman luova ja taitava käsistään. Joululahjaksi hän antoi isälleen itse tekemänsä jakkaran, joka on mielestäni aivan mielettömän hieno! Jakkaran hän oli tehnyt koulussa ihan alusta alkaen itse ja sen lisäksi että se näyttää upealta, on se myös hyvin tukeva ja hyvä istua. Luvan saatuani päätin kirjoittaa jakkarasta tänne blogiinkin, jotta muutkin pääsevät sitä ihastelemaan.

Tuolin istuinosa on pehmustettu ja mustalla verhoiltu, runko on maalattu mustaksi ja sen jälkeen päälle on roiskittu valkoista maalia - lopputulos on sanalla sanoen täydellinen!

Myös Kitta ihastui tuoliin ikihyviksi (etenkin kun sen paikaksi ainakin alustavasti sattui lämpöpatterin edusta) ja usein Kittan löytääkin kerältä juuri tämän jakkaran päältä.

Seiskaluokkalaisemme on taiteellisesti lahjakas muutenkin, hän piirtää ja maalailee päivittäin ja upeita töitä on vaikka kuinka paljon. Yhden omista suosikeistani sain häneltä omakseni jo hyvän aikaa sitten ja sen olen kehystänyt olohuoneemme seinälle.

Mielestäni erittäin kaunis lyijykynäpiirros, ihana pelkistetty tyttö, jolla silti on kaikki oleelliset piirteet kohdallaan.

Fairy granaattiomena

Olen jotenkin monesti lapsellisen innoissani kun jostain tutusta ja hyväksihavaitusta tuotteesta tulee uusi versio ja niin nytkin, kun Fairy-käsitiskiaine on saanut uuden tuoksun: granaattiomena! Tiskiaine itsessään on herkullisen punaista ja tuoksu on pirteä, kivaa vaihtelua perusfairyyn.

Meillä ei käsin ihan hirvittävästi tiskata vaan kone saa hoitaa sen homman, mutta silloin tällöin toki ja on aina mukavaa kun löytyy tuotteita, joita oikeasti tekee mieli käyttää.

Olen hankkinut käsitiskiaineita ajan myötä erilaisia, vaikka tosiaan niitä harvakseltaan käytetään, mutta aina on joku nätti pullo tiskipöydällä ja taitaapa käydä niin että seuraava täyttöpullo saa sisällökseen tätä granaattiomenan tuoksuista uutuutta.

Rapeakuoriset sämpylät

Meidän perheessä tykätään kovasti leivästä, etenkin minä ja lapset. Miehenikin leivästä tykkää, mutta hän on leipiensä kanssa vähän kranttu: hyvää leipää hän syö mielellään ja paljon, huonompaa ei mieluummin ollenkaan. Me muut taasen syömme leipää ihan ylipäänsä, kivaa jos se on erittäin hyvää mutta vähän heikompikin menee.

Mieheni mielestä maailman parasta leipää on ns. kattilaleipä, jonka ohje löytyy blogistani, täältä. Nyt tämä rapeakuorinen leipä sai vakavastiotettavan kilpailijan, kun tuossa eräänä iltana leivoin meille iltapalaksi sämpylöitä, joiden ohjeen olin jossain kohtaa tallettanut keittokirjaani Soppa365-sivustolla. Ohje alkuperäiseen ohjeeseen löytyy täältä.

Valmistin sämpylät hyvinkin pitkälti täsmälleen ohjeen mukaisesti (tosin käytin tuorehiivan sijaan kuivahiivaa eli yksi erillinen sekoitusosio jäi siten pois ja hunajaa en mitannut vaan valutin arviolta) ja sämpylöistä tuli aivan loistavia! Niissä on rapea kuori ja mehevä sisus ja ne saivat perheeni kaikilta jäseniltä ylitsevuotavat kiitokset.

Kattilaleipään verraten näissä on se etu, että sämpylöiden tekoon kokonaisuudessaan menee vain parisen tuntia, kun taas kattilaleivän taikinan tulee kohota vähintään puoli vuorokautta. Voittajaa kattilaleivän ja näiden rapeakuoristen sämpylöiden välillä emme kyenneet valitsemaan, mutta kehotan ehdottomasti kokeilemaan, molempia!

Tiipii

Niin se joulu juhlittiin ja vuoden viimeisiä päiviä viedään.

Pikkumies sai joululahjaksi hienon mustan tiipiin. Tämä äitiliini oli vähän vihjaissut mummille, että sellainen voisi olla mieluinen pojalle ja kovasti äidille itselleenkin. :) Tiipii on tarkoitus pystyttää toisaalle lopullisemmin, mutta nyt joulun ja vuoden vaihteen yli se saa olla olohuoneessamme.

Poikamme tykkää kirjoista tosi kovasti ja "kiija" mahtui jo ensimmäisten 10 tai 15 sanan joukkoon joita hän oppi. Aluksi hankin hänelle vauvojen pehmokirjoja, mutta tällä hetkellä hänellä on useita pahvisia ja myös muutamia ihan normaalisivuisia kirjoja. Niitä hän selailee itsekseenkin, mutta eniten hän tykkää kun niitä hänen kanssaan joku tutkii.

Tiipiitä ajattelin mahdollisten myöhempien majaleikkien lisäksi ns. lukunurkkaukseksi, johon pojan kanssa voi käpertyä tutkimaan kirjoja ja lukemaan satuja. Tätä silmällä pitäen olen jo hankkinut sisusteiksi muutamia tyynyjä ja pehmusteen, jotta köllöttely tiipiissä olisi mahdollisimman mukavaa.

Tällä hetkellä tiipiin (Granit) pohjaa pehmustaa mustavalkoruudullinen vanutäytteinen peite (Noé & Zoë Berlin) ja tyynyinä on mm. kaksi Ikean kissatyynyä ja mainio pöllötyyny (Aarrekid). Raidallinen tyyny on löytö kirpputorilta, se on tehty puuvillaneulepaidasta.

Satunurkkausajatuksen mukaisesti halusin, että tiipiissä myös näkee lukea, joten sinne hankittiin Kasvihuoneilmiöstä hauska hehkulampun muotoinen muovivalaisin. Lamppu roikkuu narusta ja se sytytetään ihan vain alaspäin vetämällä: täydellinen tiipiin valaisin siis!

Aluksi poikaa jännitti koko tiipii eikä hän uskaltanut mennä sinne yksin, mutta nyt hän on siihen jo tottunut ja kömpii sinne pötköttelemään tuon tuostakin. :)

Joulu on...

Valkoista joulua emme saaneet, lunta ei satanut ainakaan tänne meidän seuduille. Hiukan harmi, sillä vaikka en erityisemmin muuten talvesta ja lumesta pidäkään, niin kyllä valkoinen maa ja lumisade vaan aina tuovat ihan omanlaisensa joulumielen ja -tunnelman.

No, joulu on tänä vuonna musta eikä valkoinen mutta mikäpäs siinä - meillä sisällä joulu on mustavalkoinen! :)

Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Joulukortit

Teemana näissä joulukorteissa on "joulupallo". Idea kortteihin tuli oikeastaan vahingossa parin hyvin ajoittuneen sattuman kautta, mutta lopputuloksesta pidän erittäin paljon.

Korteissa on mustalle korttipohjalle muutamasta erilaisesta mustavalkoisesta lahjapaperista leikattuja ja liimattuja ympyröitä sekä kolme punaista joulupalloa, joissa on kuvia pojastani. Kortin kääntöpuolelle on liimattu valkoista paperia jouluntoivotuksineen ja hiukan sen reunojen päälle tulee näkyviin muutaman mustavalkoisen pallon taakse taitettu osa.

Mieheni sattui puhelintaan selatessaan törmäämään sovellukseen, jolla valokuvasta sai tehtyä joulupallon. Itse olin vain muutamaa päivää aiemmin hankkinut pyöreää kuviota tekevän kuvioleikkurin (halkaisijaltaan 37 mm) ja näistä aineksista joulukortti-idea lähti kehkeytymään.

Etsin saman sovelluksen (Photo Lab, siellä Christmas-teema ja Christmas Bauble) omaan iPhoneeni ja valitsin pojastani kolme tonttukuvaa joulupalloihin ladattaviksi. Tulostin nämä kuvat valokuvapaperille ja leikkasin sekä ne, että lahjapaperipallot kuviolävistimellä.

Kaunis ja hassu näkymä ikkunasta

Toteutin 2014-2015 kuvahaasteen, jossa otettiin kuva kodin samasta ikkunasta aina jokaisen kuukauden samana päivänä. Haasteen nimi oli 10 kuvaa kesään.

Tänään istuin poikapuoleni kanssa keittiön saarekkeen ääressä syömässä lounasta ja siinä syödessämme ja jutellessamme katselin ikkunasta ulos. Oli jotenkin kivan näköistä, sinertävän aurinkoista ja puut ja nurmikko valkoisen huurteen peitossa. Sanoin tästä ihan ääneenkin poitsulle ja jatkoin samalla äänensävyllä, että sopii niin kauniisti maisemaan tuo vessanpönttö... - ja pojalla oli hauskaa! :)

Meillä hajosi jokunen päivä sitten wc-istuin ja kun uusi saatiin paikoilleen, päätyi vanha pihalle odottamaan kaatopaikkareissua. Pönttö jäi jonkun kiireen vuoksi peräkärryn viereen eikä vielä sinne sisälle, joten se on nyt hetken koristanut pihaamme.

Tämä oli mielestäni jotenkin niin hassua, että päätin huvikseni ottaa samanlaisen kuvan kuin haasteeseen aikanaan: näkymä ikkunasta - pikanttina yksityiskohtana vessanpönttö.

On meillä vähän tässä välillä muutostakin tapahtunut pihan puolella ja osa niistä tallentui tuohon kuvaan. Mieheni on rakentanut meille upean katetun terassin - siitä olisi vakaa aikomus kirjoitella ihan oma postauksensa jossain vaiheessa.

Pinnasängyn reunapehmuste

Huhheijaa, pitkäksi venähti kirjoitusväli taas! Kyllä sitä vaan tuollainen pikkuihminen vie niin ajan ja imee mehut että ei sitä vaan kaikkea ehdi eikä jaksa. Täytyy nostaa hattua aktiivisesti blogia kirjoittaville työssäkäyville äideille, joilla mahdollisesti on vielä monta pientä lasta kun itse olen aivan puhki tämän yhden taaperon ja vuoroviikoin meillä asuvien varhaisteinien kanssa vaikka olen hoitovapaalla!

No mutta asiaan, eli pinnasänkyyn.

Kun poikamme alkoi liikkua enemmän ja pinnasängyn pohja laskettiin alas, huomasin nopeasti ettei sänkyyn hankkimani reunapehmuste ollut riittävä. Pojan jalat pääsivät pehmusteesta huolimatta pinnojen väliin ja kun hän oppi istumaan, kolhi hän päätään jatkuvasti pinnoihin. Päätin sitten etten jää harmittelemaan vähälle käytölle jäävää mustavalkoista pehmustetta, vaan ostan suosiolla uuden, joka on korkeampi ja mahdollisesti tukevampikin. Yllätyin kuitenkin, kun hartaasta googlailusta huolimatta en kyennyt löytämään hakemaani: korkeampia reunapehmusteita ei ilmeisesti kukaan muu tarvitse kun niitä ei kerran missään myydä?

Eipä auttanut sitten kuin alkaa ideoimaan ja vajavaisilla ompelutaidoillani kyhäilemään kokoon sellaista reunapehmustetta millaisen koin tarvitsevani.

Kangasta minulla ei sopivasti tarkoitukseen ollut eikä oikein juuri sillä haavaa mahdollisuutta kangaskauppaankaan lähteä, mutta koska mieheni oli sinä päivänä aikeissa käydä ostamassa Jyskistä pari uutta tyynyä, niin kehotin häntä ostamaan lisäksi pari retkipatjaa ja jonkun suht edullisen pussilakanasetin - mahdollisimman kivan värisenä. Hän onneksi ymmärsi tämän tarkoittavan värejä skaalalta musta-valkoinen-harmaa. :) Pussilakanasetti tuotiin ja vaikkei se varmasti olisi ollut ensisijainen valintani jos oikein kangaskaupassa olisin päässyt kankaita tutkimaan, olin kuitenkin ihan tyytyväinen harmaaseen epäsymmetrisesti ruudutettuun kuosiin ja tuosta pussilakanasta minä sitten valmistin pinnasänkyyn uudet reunapehmusteet.

Valmiit reunapehmusteet ovat noin 50 senttiä korkeat ja niissä on tukena pahvia sekä pehmusteena retkipatjaa. Kukin neljästä reunapehmusteesta on oma palasensa, ompelin käytännössä siis neljä pussia, joiden korkeus on enemmän kuin 50 senttiä, mutta ylimääräinen kangas eli pussin suut taittuvat patjan alle ja pitävät näin huolen siitä etteivät pienet jalat pääse patjan ja reunapehmusteen alareunan välistä pinnojen lomaan. Testauksen jälkeen ompelin vielä tukikankaiden kera ontelokuteesta nauhat pehmusteen yläosaan, jotta ne pysyvät paremmin pystyssä.

Käytössä nämä uudet reunapehmusteet ovat osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi ja olen ollut kovin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Jos minulla olisi ylimääräistä aikaa, ompelisin toisen satsin jostain toisesta kankaasta, mutta koskapa ei ole, niin näillä mennään ja kyllä tuo kangaskin kuitenkin ihan menettelee.

Vauvanruokapurkkien kannet

Olen ostanut Ipanaisesta käteviä muovikansia, joilla avatut vauvanruokapurkit on varmempi sulkea kuin purkin alkuperäisellä kannella. Tai itsestäni ainakin tuntuu, ettei kerran avattua kantta enää saa tiiviisti suljettua. Ipanainen myy näitä kansia monissa eri väreissä, mutta itsehän toki päädyin mustiin kansiin.

Nämä irtokannet pyörivät minulla kaapissa olevilla lautasilla siellä täällä, enkä oikein äkkiseltään keksinyt miten niitä olisi hyvä säilyttää. Vaan sitten tulin ostaneeksi Tukholman reissullamme Monkista mustavalkoisen posliinikipon ja kas: siihen kannet sujahtavat kuin kippo olisi niille tehty!

Olen iloinen kun kivalle purkille löytyi heti ihan oikeaa käyttöä ja nyt kannet pysyvät kaapissa hyvässä järjestyksessä omalla paikallaan.

Tukholmassa tänäkin kesänä

Kuten moneen aiempaankin, sisältyi myös tähän kesään pieni reissu. Viime kesän matka oli pidempi, ajelimme aina Tanskaan saakka, mutta tänä kesänä risteilimme vain päiväksi Tukholmaan.

Reissun päällä en juurikaan ennättänyt kameraa kaivaa esiin, mutta päätin sitten kotosalla kuvata joitakin tekemistäni ostoksista.

Tämä oli poikavauvelimme ensimmäinen ulkomaanmatka ja halusin että kokeillaan tällaisella pienimuotoisella reissulla miten kaikki sujuu. Ja hienostihan kaikki meni! Päivään sisältyi poitsun osalta paljon auton turvaistuimessa ja rattaissa istumista, mutta hän jaksoi hyvätuulisena koko pitkän päivän ja osasi nukkua laivallakin hyvin, kunhan ensin malttoi vieraassa paikassa nukahtaa. Olimme varanneet perhehytin, jotta minä saatoin mennä vauvan kanssa rauhassa nukkumaan ja mieheni puolestaan tulla isompien lasten kanssa hyttiin vasta myöhemmin illalla.

Laiva saapui Tukholmaan aikaisin aamulla ja ajelimmekin sitten aamiaiselle ravintola Asplundiin Solnaan. Rakastan hotelliaamiaisia, joten oli ihanaa että melko runsas buffetaamiainen sisältyi tähän meidän pikkureissuumme, vaikka päätimmekin jättää meriaamiaisen laivalla väliin. Ravintola Asplundin kesätauko alkoi lauantaina 9. heinäkuuta, joten meillä kävi hyvä tuuri kun itse olimme paikalla paria päivää aiemmin.

Aamiaisen jälkeen seikkailimme muutaman tunnin Stockholm Quality Outlet -alueella. Mukaan matkaan sieltä jäi mm. 12 lasipulloa pilleineen, leipälaudat, vauvan lusikoita ja pääkallokuvioidut pöksyt poitsulle.

Pikkuherralle ostettiin myös Bobbo, punainen pieni pehmolelu (jonka hän itse valitsi rivistä, jossa olivat kaikki Babblarna-pehmot tarjolla).

Lisäksi tein mielestäni upean löydön, kun eräässä kaupassa Brion mustavalkopunainen Hakka maksoi vain 89 kruunua (alle 10 €). Olin tuon lelun jo aiemmin laittanut itselleni tulevaisuuden ostoslistalle poitsua varten ja katsellut, että sen hinta liikkuu siinä 24 euron tietämillä. Ilokseni sain tämän siis tosi edullisesti!

Lagerhausissa kävimme myös ja tokihan sieltäkin löytyi muutamia kivoja juttuja, mm. postikortti, lahjapapereita, sitruunaruohon tuoksuista käsisaippuaa (jota olen ostanut pariin otteeseen aiemminkin, sillä perheemme on aivan hullaantunut sen tuoksuun: jopa 10-vuotias nuoriherra mainitsee melkein joka käsienpesun jälkeen että "Toi Lagerhausin saippua tuoksuu ihan sairaan hyvälle!") sekä samalla tuoksulla varustettuja puhdistusliinoja.

Lagerhausista myös mieheni teki ostoksia, melko suurella summalla jopa, mutta kerronpa hänen ostoksistaan myöhemmin erään toisen postausaiheen yhteydessä.

Åhlensin leluosastolta ostin pikkuherraa varten pari hienoa puuautoa: taksin ja kissa-auton. Väreiltään molemmat ovat äidille kovin mieluisat ja kissa-autossa bonuksena tietysti itse kissa-aihe ja se, että kun kissaa painaa, kuuluu hauska vinkaisu.

Monkin alennusmyyntiin menin lähinnä varhaisteinineitomme seuraksi, mutta ostinpa sieltä itsekin ruskeat paperipussimaiset säilyttimet, kaksi mustavalkoista muovitaskua ja kivan posliinikipon (yhteensä noin 5 €).

Tigerista (joka Ruotsissa on kulkenut nimellä TGR, mutta on pian sielläkin Flying Tiger of Copenhagen) nappasin mukaan mielestäni hauskat lautasliinat, kärpäspaperit!

Vaikka tässä esittelenkin vain osan ostoksistani, niin kaiken kaikkiaan melko maltillisin ostoksin selvisin tästä reissusta. Toki sillä oli mittaakin vain yksi päivä, joten siihen nähden en nyt varsinaisesti tyhjin käsin kotiin palannut! :)