Rapeakuoriset sämpylät

Meidän perheessä tykätään kovasti leivästä, etenkin minä ja lapset. Miehenikin leivästä tykkää, mutta hän on leipiensä kanssa vähän kranttu: hyvää leipää hän syö mielellään ja paljon, huonompaa ei mieluummin ollenkaan. Me muut taasen syömme leipää ihan ylipäänsä, kivaa jos se on erittäin hyvää mutta vähän heikompikin menee.

Mieheni mielestä maailman parasta leipää on ns. kattilaleipä, jonka ohje löytyy blogistani, täältä. Nyt tämä rapeakuorinen leipä sai vakavastiotettavan kilpailijan, kun tuossa eräänä iltana leivoin meille iltapalaksi sämpylöitä, joiden ohjeen olin jossain kohtaa tallettanut keittokirjaani Soppa365-sivustolla. Ohje alkuperäiseen ohjeeseen löytyy täältä.

Valmistin sämpylät hyvinkin pitkälti täsmälleen ohjeen mukaisesti (tosin käytin tuorehiivan sijaan kuivahiivaa eli yksi erillinen sekoitusosio jäi siten pois ja hunajaa en mitannut vaan valutin arviolta) ja sämpylöistä tuli aivan loistavia! Niissä on rapea kuori ja mehevä sisus ja ne saivat perheeni kaikilta jäseniltä ylitsevuotavat kiitokset.

Kattilaleipään verraten näissä on se etu, että sämpylöiden tekoon kokonaisuudessaan menee vain parisen tuntia, kun taas kattilaleivän taikinan tulee kohota vähintään puoli vuorokautta. Voittajaa kattilaleivän ja näiden rapeakuoristen sämpylöiden välillä emme kyenneet valitsemaan, mutta kehotan ehdottomasti kokeilemaan, molempia!