keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Raparperipiirakka

Kesä on jo pitkällä ja on ollut ihanan lämmintä... kuuma suorastaan! :) Kauheasti en ole jaksanut tietokoneella istuskella enkä blogia kirjoitella, sisustuspuhti on vähän lamaantunut enkä keittiössäkään ole kuumimpina päivinä oikein viihtynyt, mutta pari raparperipiirakkaa olen sentään pyöräyttänyt. Vieläkin on pihassa raparperia, joten saapa nähdä teenkö vielä kolmannenkin piirakan tässä lähipäivinä.





Ohjeen tähän piirakkaan olen saanut äidiltäni ja tämähän on -tottakai- se kaikista paras raparperipiirakkaversio! ;) Salaisuus piilee piirakan pinnalle ripoteltavasta "murussa", joka todella vie kielen mennessään...






Raparperipiirakka

3-4 raparperin vartta (n. 300 g)

taikina
150 g leivontamargariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl (hieman reilu) leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 tl kardemummaa

muru
50 g voita
3/4 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria


Käytä taikinaan huoneenlämpöistä leivontamargariinia ja kananmunaa. Valmista taikina yhdistämällä ainekset ja vaivaamalla käsin. Painele taikina pyöreään (halk. 24 cm) piirakkavuokaan, johon on suihkaistu vuokasprayta taikka sipaistu rasvaa.

Pilko pestyt raparperin varret vajaan sentin mittaisiksi paloiksi ja levitä ne piirakkapohjan päälle.

Käytä muruun jääkaappikylmää voita. Nypi ainekset sormenpäillä keskenään siten, että lopputulos on murumainen. Ripottele se raparperipalojen pinnalle.

Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa keskitasolla 30-35 minuuttia.







Minusta tämä piirakka on parhaimmillaan jäähtyneenä ja ihan sinällään, mutta toimii myös lämpimänä vaniljajäätelön taikka -kastikkeen kanssa. Mainiota on myös se, että jos piirakkaa jää, niin se säilyy huoneenlämmössä useamman päivän (tosin ihan näillä helteillä en ehkä suosittelisi kuitenkaan).





torstai 17. heinäkuuta 2014

Kesäkynnet

Olen jo useampana kesänä käynyt laitattamassa ranskalaiset geelilakkaukset varpaankynsiini kun ensimmäisen kerran jälkeen jäin niihin ihan koukkuun. Jonkun kerran olen kokeillut myös värillisiä geelilakkauksia varpaissani, mutta kyllä se ranskalainen lakkaus vaan on minulle mieluisin.

Varpaankynnet kävin laitattamassa myös täksi kesäksi kauneushoitolassa, mutta nyt minulla on geelilakkaukset myös sormissa. Tulin nimittäin keväällä hankkineeksi itselleni paketin, jolla geelilakkaukset voi tehdä kotona ja vaikka kesä on jo näinkin pitkällä, niin vasta tällä viikolla ennätin taiteilla itselleni geelikynnet sormiin.

Ne onnistuivat mielestäni niin hyvin ja kynsistäni tuli niin kauniit, että päätin julkaista kuvan kesäkynsistäni ihan täällä blogissa.





Käytin kynsieni tekemiseen SensatioNail-aloituspakettia, jonka tilasin CesarsShopista. Näyttäisi siltä, että ne ovat sieltä nyt loppuneet, mutta ainakin Pretty.fi myy näitä samoja paketteja. Ostin siis itse tuon, missä värillisenä geelilakkana on hento vaaleanpunainen, mutta tätä ranskalaista lakkausta varten piti toki hankkia väritön (Clear) ja valkoinen (White Lily) geelilakka.


Hopeainen glitter, jota laitoin koristeeksi, ei ole geelilakkaa vaan ihan tavallista, mutta hyvin se toimi ja värittömän geelilakkakerroksen alle se jäi aivan sileänä. Tähän varmasti sopii mikä tahansa glitterlakka, mutta omani on Art Liner Silver Glitter, jossa on ohut, koristeluun omiaan oleva sivellin.

Tämä postaus poikkeaa kovasti aiemmista, sillä tämä ei liity sisustamiseen eikä edes kokkailuun vaan kauneuteen. Olin ajatellut, ettei blogissani kauneusjuttuja tulla näkemään, mutta kuinkas sitten kävikään! :)

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Vilaus olohuoneesta

Olohuoneemme on ollut jo jonkin aikaa tavallaan valmis: melkeinpä ainoa remontoiduista huoneista jossa on jo katto- ja jalkalistatkin paikoillaan. Sisustuspuoli on vielä kesken, mutta ajattelin huoneen yhdestä kulmasta laittaa nähtäville pari kuvaa siitä huolimatta.




Kuvassa ikkunassa ei ole vielä verhotankoja vaan verho on ikkunan välissä, seinillä ei ole vielä mitään ja sohvakin on meidän ns. varasohvamme aiemmilta ajoilta. Meille on tulossa suurempi sohva, sellainen divaanimallinen, verhokyhäelmä on vaihtumassa verhotankoon ja eri verhoihinkin ja seinille on tulossa tauluja, mutta odottelen niiden kanssa kunnes saamme uuden sohvan paikoilleen.




Tahtoisin uudet valaisimet tähän huoneeseen, näistä vanhoista en oikein enää pidä, mutta mattoon sen sijaan olen aivan hullaantunut!

Matto on melko suuri, 200 x 250 cm ja sain sen avomieheltäni viime jouluna joululahjaksi. Olin nähnyt tämän ihastuttavan nahkamaton Kasvihuoneilmiössä ja sitä toivonut vaikkei se olisi edelliseen asuntoomme mahtunut mitenkään eikä meillä siinä vaiheessa ollut mitään taloa edes kiikarissa vielä. Tänne se onneksi sopi kuin nenä päähän ja siitä olen tosi iloinen! Valkoiseksi maalamallamme lattialla se näyttää omasta mielestäni ah, aivan täydelliseltä.





keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Oi että mikä LÖYTÖ!

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut pöydästä, joka olisi tehty vanhasta kaapelikelasta. Niitä on näkynyt blogeissa siellä täällä ja aina niihin on katseeni tarttunut ihastuneiden huokausten säestämänä. Itse en vaan mistään tällaista kelaa tuntunut löytävän, mutta eipä hätää: äitihän se taas onnistui!

Kävin Helsingissä tuossa jokunen hetki sitten ja kun äitini kanssa ajelimme kohti heidän kotiaan, hän kehotti minua kääntymään eräästä risteyksestä. Näin tein ja tuota tietä kun ajoimme, niin ohitimme rakennustyömaan, jonka vierellä oli roskalava ja siellähän se keikkui, pieni kaunis kaapelikela!




Olin aivan pökerryksissäni innosta! Ja ihmeissäni, kun äiti kertoi sen jo muutamaa päivää aiemmin nähneensä - ettei kukaan ollut sitä hakenut hoiviinsa! No minähän hain ja kun tuota kelaa menimme nostamaan, niin sen vierelläpä nökötti toinenkin kaapelikela, vain hieman tätä ensimmäistä suurempi. Miten sen nyt olisi voinut jättää pois matkasta?

Autoni ei ole suurensuuri, mutta koska molemmat kelat kyytiin mahtuivat, niin huristelinpa sitten erittäin tyytyväisenä taas Turkua kohti. Voi tätä iloa ja onnea!