Gluteeniton ja vähälaktoosinen raparperipiirakka

Minut ja pikkumies kutsuttiin tässä taannoin nyyttikesteille ja minun toivottiin tuovan tarjottavaksi jotain makeaa. Koskapa kutsujen emännän ruokavalio on gluteeniton ja tiedän ainakin osan vieraista kaipaavan vähälaktoosisia vaihtoehtoja, niin päätin valmistaa gluteenittoman ja vähälaktoosisen raparperipiirakan.

En ole useinkaan gluteenittomia leivonnaisia koittanut tehdä ja vähän epäilytti miten mahtaa piirakka onnistua, mutta olen varsin tyytyväinen lopputulokseen, piirakasta tuli oikein herkullinen. 

Muuten leivoin piirakan kuten vehnäjauhoistakin tehdessäni (ohje täällä), mutta tähän raparperipiirakkaan käytin vähälaktoosisia rasvoja sekä vaaleaa Jytte-jauhoseosta.

Tässäpä vielä ohje kokonaisuudessaan:

Raparperipiirakka (G, VL)

3-4 raparperin vartta (n. 300 g)

taikina

150 g vähälaktoosista leivontamargariinia

1 dl sokeria

1 kananmuna

1 tl (hieman reilu) leivinjauhetta

3 dl Jytte-jauhoja (vaalea)

1 tl kardemummaa

muru

50 g vähälaktoosista voita

3/4 dl sokeria

1 dl Jytte-jauhoja (vaalea)

1 tl vaniljasokeria

Käytä taikinaan huoneenlämpöistä leivontamargariinia. Valmista taikina yhdistämällä ainekset ja vaivaamalla käsin. Painele taikina pyöreään (halk. 24 cm) piirakkavuokaan, johon on suihkaistu vuokasprayta taikka sipaistu rasvaa.

Pilko pestyt raparperin varret vajaan sentin mittaisiksi paloiksi ja levitä ne piirakkapohjan päälle.

Käytä muruun jääkaappikylmää voita. Nypi ainekset sormenpäillä keskenään siten, että lopputulos on murumainen. Ripottele se raparperipalojen pinnalle.

Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia.

Piirakasta tuli erittäin makoisa, mutta rakenne oli murenevaisempi kuin vehnäjauhoista valmistetun. Tämän vuoksi jouduin vähän pohtimaan miten laittaisin piirakkapalat tarjolle ja keksin laittaa ne annospaloina avattuihin muffinsivuokiin. Esillepanosta tuli mielestäni oikein hauskan näköinen ja piirakkapala oli helppo nostaa lautaselle murenevaisuudesta huolimatta.

Karkkipäivä on joka päivä!

Tunnustaudun ylipäätäänkin aikamoiseksi sokerihiireksi, mutta nyt imetysaikana herkuttelu on vähän jopa karannut käsistä kun tuntuu että voin syödä lähes mitä vain eikä se näy missään! Pahoin pelkään, että tämä tulee vielä muodostumaan minulle murheeksi kun imettäminen loppuu eikä herkuttelu ihan varmasti vähene ihan samaa tahtia... mutta toistaiseksi en huolehdi siitä, vaan nautiskelen suklaasta ja muista herkuista!

Tähän postaukseen idea lähti siitä, kun makuilottelun lisäksi karamellini tarjosivat myös silmäniloa ja päätin vähän kuvata namujani (ennen kuin ne alkoivat hävitä ahnaaseen suuhuni).

Viime maanantaina hyppäsimme pikkumiehen kanssa kyytiin kun miehelläni oli työasiaa Tampereelle. Vietimme muutaman tunnin Ideaparkissa kierrellen ja meillä oli oikein hauska päivä.

Paluumatkalla pysähdyimme Urjalan makeistukussa ja kävimme vähän täydentämässä herkkuvarastojamme (ostimme mm. 3 kg Da Capo -suklaakonvehteja!) ja jaloittelemassa. Minun eräitä lempparinamujani ovat Haribon vampyyrit, joita ostin 400 g rasiallisen ja Pandan suklaalakritsirakeet, joita ostin niin ikään 400 g rasian. Nämä rakeet laitoin kotona Tigerista ostettuun mustavalkoiseen kannelliseen posliinikulhoon ja tämä yhdistelmäpä vasta miellyttikin silmääni kovin:

Musta, valkoinen ja keltainen vain ovat yksinkertaisesti toimiva yhdistelmä!

Toinen kaunis namuostos tuli tehtyä viimeksi kun kävimme Helsingissä. Lähdimme äitini kanssa käymään keskustassa ja piipahdimme liikkeessä nimeltä Pop up kemut. Verkkokaupan lisäksi se on ihastuttava pieni juhlakauppa Eerikinkadulla. Ostin puodista muutakin, mutta tähän postaukseen teeman mukaisesti pääsee mukaan kuva pienestä herkkupalasta, eli liitulakuja mustavalkoisessa muffinsivuoassa:

Pizza bianca

Päätinpä tänään hieman ravistella blogiani ja puhallella pahimmat pölykerrostumat ja hämähäkinseitit sen päältä pois, onhan tässä sentään mennyt kohta jo puolisen vuotta kun olen mitään blogiini viimeksi kirjoittanut!

En mene lupaamaan, että vielä nytkään ihan kauhean aktiiviseksi tässä hommassa ryhtyisin, kyllä aika tuon 7-kuisen poitsun kanssa sen verran on edelleen kortilla, mutta olisihan se mukava silloin tällöin saada muutama rivi kirjoitettua.

Viikko sitten sunnuntaina oli äitienpäivä - minun ensimmäiseni. ♥ Sain aamiaisen sänkyyn, kuten asiaan kuuluu, ja oikein herkkuaamiainen se olikin: mieheni tietää että rakastan runsaita aamiaisia. ♥

Meidän perheessämme on tapana, että jos jollakulla sen jäsenistä on joku merkkipäivä, niin hän saa päättää juhlapäivänsä ruoan. Minä sain siis päättää mitä meillä syötiin äitienpäivänä ja toiveeni oli pizza bianca - valkoinen pitsa. Ohjeen pitsaan nappasin Soppa365-sivuilta (Valkoinen kinkkupizza) ja pitsapohjan taikina laitetiinkin ohjeen mukaisesti tulille jo lauantaina. Valkoisen pitsan ideana on, ettei siinä ole lainkaan tomaattikastiketta eikä tässä meidän käyttämässämme ohjeessa ollut myöskään juustoa.

Oikein hyvää pitsasta tuli, suosittelen kyllä! Pohjasta tuli erittäin hyvä ja täytteineen kaikenkaikkiaan pitsa maistui herkulliselta, mutta sen me kyllä totesimme, että pitsaa emme kokeneet syövämme: Kyllä pitsan maun vaan tekevät tomaattikastike, juusto ja oregano! :)

Joulu on jo ovella

Meillä joulukuusi koristeltiin tänä vuonna jo hyvissä ajoin, sunnuntaina. Olen aina arastellut kuusen laittamista liian aikaisin, kun pelkään että siitä varisee sitten jo kaikki neulaset aattoiltaan mennessä. Tällä kertaa tilanne oli toinen, sillä saimme mahdollisuuden hakea joulukuusi suoraan metsästä, joten kuusi on niin tuore kuin olla voi eikä luulisi ihan heti sen varisevan.

Maanomistajan opastamana tallustimme metsän keskelle ja siellä saimme valita itsellemme mieluisimman ja kooltaan sopivimman kuusen. Lumettomuudesta huolimatta retkessä oli jotain lähes sadunhohtoista, oli itselleni ensimmäinen kerta kun pääsin joulukuusta metsästä hakemaan ja ihanan metsäretkestä teki sekin, että jouluaattona kolme kuukautta täyttävä poikamme oli rintarepussa mukanamme - ensimmäinen metsäretki hänellekin. ♥

Löysimme mielestäni todella kauniin mallisen kuusen ja koristeet oksillaan se on todella upea ruokahuoneessamme.

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

Uusi työpiste

Kesäkuussa esittelin teille työpisteeni, yhden mieluisimmista paikoista kotonamme. Kovin kauaa en ennättänyt ihanasta sopestani nauttia, kun totesimme että täytyy aloittaa uusi remontti, jonka myötä minä luovun olohuoneen yhteydessä olevasta alkovista jossa työpisteeni oli ja tuo alkovi käännetään toiseen suuntaan, makuuhuoneen yhteyteen. Tämä kaikki siksi, että makuuhuoneen yhteydessä alkovista saatettiin tehdä tulevalle vauvalle oma huone. ♥

Voisin ehkä joskus kertoa tarkemminkin, että miten meillä remontti alunperin eteni olohuoneen ja makuuhuoneen osalta, mutta nyt vain esittelen nykyisen tilanteen ja uuden, vähän aiempaa vaatimattomamman työpisteeni.

Minulla ei ole tullut otettua kuvaa olohuoneesta samasta kulmasta kuin yllä oleva kuva, mutta tässä nyt yksi vaihekuva remontista, kun alkovi suljettiin seinällä.

Aiemmin pelkästään minun käytössäni ollut String-hylly siirrettiin yleisesti olohuoneen hyllyksi ja entisestä työpöydästäni tuli tv-taso.

Seinään hyllyjen yläpuolelle jäi kaksi reikää, joiden kohdalla mustat metallitähdet olivat ja niihin halusin keksiä jotain kivaa sen sijaan että ne olisi vain pakkeloitu umpeen. Käväisinpä sitten loppukesällä Helsingissä vieraillessani Cilla'sin putiikilla (Cilla's) ja sieltä ostin HK Livingin mustia x-nuppeja, joista kaksi pääsi koristamaan olohuoneemme seinää.

Itselleni sain aivan ihastuttavan työpöydän, jossa pöydän kannen saa tarvittaessa nostettua kiinni.

Työpöydän löysimme kaatopaikalta toissa kesänä ja vaikkei meillä ollut sille mitään käyttöä tuolloin, niin otimme sen silti matkaamme mukaan. Se seilasi ympäri kotiamme etsien paikkaansa melkeinpä vuoden päivät, kunnes nyt sille tuli ihan oikea tarve.

Pöytä oli alkujaan keltainen ja siinä oli rengasvetimet.

Minua varten pöytä maalattiin valkoiseksi ja tilasin siihen Herttaselta uudet valkomustat vetimet. Lisäksi ostin työvaloksi pienen ja söpön valaisimen Habitatista. Nyt työpöytä on aivan täydellinen ja viihdyn sen ääressä yhtä hyvin kuin aiemmassa työpisteessäni... Sen vähän mitä nyt tällä hetkellä ennätän työpöydän ääressä vauvatouhuiltani istua! :D