Vilaus olohuoneesta

Olohuoneemme on ollut jo jonkin aikaa tavallaan valmis: melkeinpä ainoa remontoiduista huoneista jossa on jo katto- ja jalkalistatkin paikoillaan. Sisustuspuoli on vielä kesken, mutta ajattelin huoneen yhdestä kulmasta laittaa nähtäville pari kuvaa siitä huolimatta.

Kuvassa ikkunassa ei ole vielä verhotankoja vaan verho on ikkunan välissä, seinillä ei ole vielä mitään ja sohvakin on meidän ns. varasohvamme aiemmilta ajoilta. Meille on tulossa suurempi sohva, sellainen divaanimallinen, verhokyhäelmä on vaihtumassa verhotankoon ja eri verhoihinkin ja seinille on tulossa tauluja, mutta odottelen niiden kanssa kunnes saamme uuden sohvan paikoilleen.

Tahtoisin uudet valaisimet tähän huoneeseen, näistä vanhoista en oikein enää pidä, mutta mattoon sen sijaan olen aivan hullaantunut!

Matto on melko suuri, 200 x 250 cm ja sain sen avomieheltäni viime jouluna joululahjaksi. Olin nähnyt tämän ihastuttavan nahkamaton Kasvihuoneilmiössä ja sitä toivonut vaikkei se olisi edelliseen asuntoomme mahtunut mitenkään eikä meillä siinä vaiheessa ollut mitään taloa edes kiikarissa vielä. Tänne se onneksi sopi kuin nenä päähän ja siitä olen tosi iloinen! Valkoiseksi maalamallamme lattialla se näyttää omasta mielestäni ah, aivan täydelliseltä.

Oi että mikä LÖYTÖ!

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut pöydästä, joka olisi tehty vanhasta kaapelikelasta. Niitä on näkynyt blogeissa siellä täällä ja aina niihin on katseeni tarttunut ihastuneiden huokausten säestämänä. Itse en vaan mistään tällaista kelaa tuntunut löytävän, mutta eipä hätää: äitihän se taas onnistui!

Kävin Helsingissä tuossa jokunen hetki sitten ja kun äitini kanssa ajelimme kohti heidän kotiaan, hän kehotti minua kääntymään eräästä risteyksestä. Näin tein ja tuota tietä kun ajoimme, niin ohitimme rakennustyömaan, jonka vierellä oli roskalava ja siellähän se keikkui, pieni kaunis kaapelikela!

Olin aivan pökerryksissäni innosta! Ja ihmeissäni, kun äiti kertoi sen jo muutamaa päivää aiemmin nähneensä - ettei kukaan ollut sitä hakenut hoiviinsa! No minähän hain ja kun tuota kelaa menimme nostamaan, niin sen vierelläpä nökötti toinenkin kaapelikela, vain hieman tätä ensimmäistä suurempi. Miten sen nyt olisi voinut jättää pois matkasta?

Autoni ei ole suurensuuri, mutta koska molemmat kelat kyytiin mahtuivat, niin huristelinpa sitten erittäin tyytyväisenä taas Turkua kohti. Voi tätä iloa ja onnea!

Päivä Tukholmassa

Pyörähdin äitini kanssa Päivä Tukholmassa -risteilyllä tuossa tovi sitten ja ajattelin kertoa mitä kivaa löysin tuon noin viiden tunnin aikana kun oli maissa aikaa kierrellä.

Viime kesänähän olin miesystäväni kanssa reissussa autolla ja tuolloin aikaa paikkojen ja kauppojen koluamiseen sekä Ruotsin että Tanskan puolella oli reilusti. Tukholman shoppailusta kertomus löytyy täältä ja Kööpenhaminan osalta täältä.

Tällä kertaa aikaa tosiaan oli vähemmän, mutta ihan mukavasti silti kaikkea ennätettiin. Oli vieläpä aivan ihanan kesäinen ja lämmin päivä, joten oli ihan tosissaan ulkomaanmatkan tuntu.

Pyörähdimme Granitissa ja DesignTorgetissa (Götgatan 31), mutta niistä ei tällä kertaa löytynyt mitään mitä olisi ollut ihan PAKKO ostaa. Huomasi selvästi, että kävin paljon tarkemmaksi ostosten kanssa kun en ollutkaan autolla liikkeellä - nyt tiedosti koko ajan että kaikki ostokset täytyy sitten koko päivän kantaa mukana. Kukkaro toki tykkäsi tästä vaihtoehdosta enemmän. :)

Lagerhausista sen sijaan tein muutamia ostoksia. Itselleni ostin mustan mittalusikkasetin, mustavalkoisia muffinivuokia, sydämenmuotoisia leivonnaiskoristeita ja mustapilkkuista paperiteippiä. Lisäksi ostin hieman tuliaisia, mutta ne jäivät kuvaamatta kun ennätin ne melkein heti matkan jälkeen antaa jo saajilleen.

Tuosta liikkeestä kyllä voisi ostaa vaikka kuinka paljon juttuja, se ihan pursuaa kaikkea ihanaa! Tosin olin tyytyväinen, että paljon oli myynnissä vielä samaa tavaraa kuin viime kesänäkin, joten monet pakko saada -tavarat oli onneksi hankittu jo edellisellä reissulla. :)

Juuri ennen risteilylle lähtöä juttelin puhelimessa ystäväni K:n kanssa ja hän suositteli piipahtamaan tavaratalossa nimeltä PUB (Gamla Brogatan 20). Sinnehän me menimme ja eipä voi muuta sanoa kuin kiitos K, oli tosiaan pistäytymisen arvoinen paikka! ♥

Tavaratalon yläkerrasta löytyi vaikka mitä aarteita, joista kaikkea en tokikaan voinut ostaa, mutta jotain oli ihan pakko. Osa House Doctorin tuotteista oli reilussa alennuksessa, joten niitä lähti mukaan kaksi kirjoitusalustaa ja paperinen säilytyskassi. Lisäksi en voinut vastustaa jättikokoista hakaneulaa enkä keittiöliinaa (sillä niitähän ei minulla vielä yhtään ole...).

Näiden ihanuuksien lisäksi ostin vielä pikkuriikkisen jutun, joka vaan yksinkertaisesti viehätti minua liikaa jotta olisin voinut sen jättää hyllyyn: Systrarna Voltairen minikokoinen kylmävaraaja!

Jotain piti keksiä kuvaan mukaan, jotta kylmävaraajan koko käy selville ja hätäpäissäni nappasin mukaan sitruunan. Siitä varmaan käy ilmi kuinka pieni ja söpö tuo kylmävaraaja onkaan.

Tukholmassa en oikeastaan ottanutkaan kuin yhden ainoan valokuvan ja sen nappasin tuon tavaratalon ulkopuolelta. Tässä siis näkymää, että mitä kohden kannattaa suunnata mikäli kulmilla liikkuu.

Ennen laivallepaluuta ennätimme pyörähtää Åhlénsilla. Siellä näin hienot mustavalkoiset paperipillit ja ne päätin vielä ostaa. Paperipilleistä on selvästi muodostumassa minulle myös heikkous, nimittäin aika kokoelma minulla erilaisia paperipillejä jo on, mutta kun uusi kuosi osuu silmään niin taas on vastustaminen mahdotonta...

Laivalta toki ostin vielä jotain herkkuja, sekä yhden alkoholipullonkin, mutta niitä ei nyt tullut sen kummemmin kuvattua. Mainitsenpa kuitenkin, että jos jossain osuu kohdallenne mansikkakermalikööri nimeltään Mansikki tai toffeekermalikööri nimeltään Tohvikki, niin arvaan että tulee katsottua toisenkin kerran - sen verran on nimittäin tyylikkään näköiset pullot. :) Minun mukaani lähti näistä tuo Tohvikki ja hitsi kun onkin herkullista nestettä.

Hauska reissu oli ja kyllä vaan tuolta Tukholmasta on ihana tehdä pieniä löytöjä kotiin. Toivottavasti tästä nyt jollekin taas tulee joku pieni vinkki matkaan mikäli on Tukholmaan menossa!

Peruna-papu-parsasalaatti

Olen tässä vuorotteluvapaallani innostunut kokeilemaan erilaisia reseptejä ja mielellään vähän työläämpiä taikka sellaisia, joiden tekemiseen menee aikaa.

Yksi tällaisen ruoan resepti löytyi Glorian ruoka & viini -lehdestä nro 3/ 2014: Peruna-papu-parsasalaatti. Salaatti oli helppo tehdä, mutta aikaa tekemiseen meni monta tuntia. Tosin kyllä se kannatti, herkullista tuli!

Tässä ohje, jonka olen lähes suoraan kopioinut tuosta Glorian ruoka & viini -lehdestä.

1 kg uusia perunoita

400 g vihreää parsaa

2 dl keitettyjä valkoisia papuja

1 dl hienonnettua lehtipersiljaa

1 annos puolikuivattuja tomaatteja

Kastike

1 pieni salottisipuli

2 rkl sitruunamehua

1 tl sormisuolaa

½ tl mustapippuria myllystä

1 dl oliiviöljyä

1. Tee ensin puolikuivatut tomaatit (ks. erillinen ohje, alla).

2. Tee kastike. Kuori sipuli ja leikkaa se pieniksi paloiksi. Laita palat kulhoon ja kaada päälle sitruunamehu. Lisää suola ja pippuri. Anna maustua n. 5 minuuttia. Valuta joukkoon öljy.

3. Raaputa perunat puhtaiksi ja keitä kypsiksi suolavedessä.

4. Kuori parsat kevyesti ja leikkaa puumainen tyviosa pois. Keitä parsat toisessa kattilassa, suolalla maustetussa vedessä.

5. Lisää lämpimät, puolitetut perunat kastikekulhoon. Lisää myös pavut, parsat ja hienonnettu lehtipersilja. Anna maustua viileässä vähintään puoli tuntia.

6. Viimeistele salaatti puolikuivatuilla tomaateilla.

Puolikuivatut tomaatit

500 g kirsikkatomaatteja

3 rkl oliiviöljyä

n. 1 tl suolaa

½ tl mustapippuria myllystä

½ tl sokeria

(muutama oksa timjamia)

1. Laita uuni lämpiämään 100 asteeseen. Laita tomaatit uunivuokaan. Pirskottele päälle hieman öljyä. Ripottele suolaa, pippuria ja sokeria päälle. Lisää halutessasi timjami.

2. Paista tomaatteja noin 4 tuntia.

Itse tein noin puolikkaan tästä ohjeesta.

Glorian ruoka & viini –lehden vinkki: Voit halutessasi lisätä salaattiin paistettua pekonia, fetaa tai parmesaania. Itse tartuin tästä vinkistä tuohon parmesaaniin.

Tarjosin salaatin tietysti omatekemän "kattilaleivän" ja hyvän viinin kera. Slurpsis!

Tuunatut kottikärryt

Meille tuli pikainen tarve kottikärryille ja Honkkarista satuimme löytämään meille riittävän hyvät hintaan 5 euroa. Kottikärryissä oli jo ostettaessa jonkin verran ruostetta ja sen vuoksi möivät muutamat kärryt pilkkahintaan pois.

Kotipihassa vedimme ensin kärryjen pintaan jonkinlaisen teräksensuojamaalin, jolla ruostekohdat saatiin piiloon ja kärryjen pohjaväriksi tuli kaunis vaaleanharmaa. Sen jälkeen koristelimme ne vielä öljymaalin ja sabluunan kanssa sienen kuvilla.

Lopputulos on mielestäni tosi hauska! :) Ruoste varmaan puskee suojamaalista läpi ennemmin tai myöhemmin, mutta kun kärryt muuten ovat toimivat niin mitäpä tuosta, ei pieni ruostekaan menoa haittaa.