torstai 29. joulukuuta 2016

Tiipii

Niin se joulu juhlittiin ja vuoden viimeisiä päiviä viedään.

Pikkumies sai joululahjaksi hienon mustan tiipiin. Tämä äitiliini oli vähän vihjaissut mummille, että sellainen voisi olla mieluinen pojalle ja kovasti äidille itselleenkin. :) Tiipii on tarkoitus pystyttää toisaalle lopullisemmin, mutta nyt joulun ja vuoden vaihteen yli se saa olla olohuoneessamme.






Poikamme tykkää kirjoista tosi kovasti ja "kiija" mahtui jo ensimmäisten 10 tai 15 sanan joukkoon joita hän oppi. Aluksi hankin hänelle vauvojen pehmokirjoja, mutta tällä hetkellä hänellä on useita pahvisia ja myös muutamia ihan normaalisivuisia kirjoja. Niitä hän selailee itsekseenkin, mutta eniten hän tykkää kun niitä hänen kanssaan joku tutkii.

Tiipiitä ajattelin mahdollisten myöhempien majaleikkien lisäksi ns. lukunurkkaukseksi, johon pojan kanssa voi käpertyä tutkimaan kirjoja ja lukemaan satuja. Tätä silmällä pitäen olen jo hankkinut sisusteiksi muutamia tyynyjä ja pehmusteen, jotta köllöttely tiipiissä olisi mahdollisimman mukavaa.




Tällä hetkellä tiipiin (Granit) pohjaa pehmustaa mustavalkoruudullinen vanutäytteinen peite (Noé & Zoë Berlin) ja tyynyinä on mm. kaksi Ikean kissatyynyä ja mainio pöllötyyny (Aarrekid). Raidallinen tyyny on löytö kirpputorilta, se on tehty puuvillaneulepaidasta.

Satunurkkausajatuksen mukaisesti halusin, että tiipiissä myös näkee lukea, joten sinne hankittiin Kasvihuoneilmiöstä hauska hehkulampun muotoinen muovivalaisin. Lamppu roikkuu narusta ja se sytytetään ihan vain alaspäin vetämällä: täydellinen tiipiin valaisin siis!




Aluksi poikaa jännitti koko tiipii eikä hän uskaltanut mennä sinne yksin, mutta nyt hän on siihen jo tottunut ja kömpii sinne pötköttelemään tuon tuostakin. :)


lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulu on...

Valkoista joulua emme saaneet, lunta ei satanut ainakaan tänne meidän seuduille. Hiukan harmi, sillä vaikka en erityisemmin muuten talvesta ja lumesta pidäkään, niin kyllä valkoinen maa ja lumisade vaan aina tuovat ihan omanlaisensa joulumielen ja -tunnelman.

No, joulu on tänä vuonna musta eikä valkoinen mutta mikäpäs siinä - meillä sisällä joulu on mustavalkoinen! :)






Ihanaa joulunaikaa kaikille!


maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukortit

Teemana näissä joulukorteissa on "joulupallo". Idea kortteihin tuli oikeastaan vahingossa parin hyvin ajoittuneen sattuman kautta, mutta lopputuloksesta pidän erittäin paljon.



Korteissa on mustalle korttipohjalle muutamasta erilaisesta mustavalkoisesta lahjapaperista leikattuja ja liimattuja ympyröitä sekä kolme punaista joulupalloa, joissa on kuvia pojastani. Kortin kääntöpuolelle on liimattu valkoista paperia jouluntoivotuksineen ja hiukan sen reunojen päälle tulee näkyviin muutaman mustavalkoisen pallon taakse taitettu osa.




Mieheni sattui puhelintaan selatessaan törmäämään sovellukseen, jolla valokuvasta sai tehtyä joulupallon. Itse olin vain muutamaa päivää aiemmin hankkinut pyöreää kuviota tekevän kuvioleikkurin (halkaisijaltaan 37 mm) ja näistä aineksista joulukortti-idea lähti kehkeytymään.




Etsin saman sovelluksen (Photo Lab, siellä Christmas-teema ja Christmas Bauble) omaan iPhoneeni ja valitsin pojastani kolme tonttukuvaa joulupalloihin ladattaviksi. Tulostin nämä kuvat valokuvapaperille ja leikkasin sekä ne, että lahjapaperipallot kuviolävistimellä.


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kaunis ja hassu näkymä ikkunasta

Toteutin 2014-2015 kuvahaasteen, jossa otettiin kuva kodin samasta ikkunasta aina jokaisen kuukauden samana päivänä. Haasteen nimi oli 10 kuvaa kesään.

Tänään istuin poikapuoleni kanssa keittiön saarekkeen ääressä syömässä lounasta ja siinä syödessämme ja jutellessamme katselin ikkunasta ulos. Oli jotenkin kivan näköistä, sinertävän aurinkoista ja puut ja nurmikko valkoisen huurteen peitossa. Sanoin tästä ihan ääneenkin poitsulle ja jatkoin samalla äänensävyllä, että sopii niin kauniisti maisemaan tuo vessanpönttö... - ja pojalla oli hauskaa! :)

Meillä hajosi jokunen päivä sitten wc-istuin ja kun uusi saatiin paikoilleen, päätyi vanha pihalle odottamaan kaatopaikkareissua. Pönttö jäi jonkun kiireen vuoksi peräkärryn viereen eikä vielä sinne sisälle, joten se on nyt hetken koristanut pihaamme.

Tämä oli mielestäni jotenkin niin hassua, että päätin huvikseni ottaa samanlaisen kuvan kuin haasteeseen aikanaan: näkymä ikkunasta - pikanttina yksityiskohtana vessanpönttö.




On meillä vähän tässä välillä muutostakin tapahtunut pihan puolella ja osa niistä tallentui tuohon kuvaan. Mieheni on rakentanut meille upean katetun terassin - siitä olisi vakaa aikomus kirjoitella ihan oma postauksensa jossain vaiheessa.


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Pinnasängyn reunapehmuste

Huhheijaa, pitkäksi venähti kirjoitusväli taas! Kyllä sitä vaan tuollainen pikkuihminen vie niin ajan ja imee mehut että ei sitä vaan kaikkea ehdi eikä jaksa. Täytyy nostaa hattua aktiivisesti blogia kirjoittaville työssäkäyville äideille, joilla mahdollisesti on vielä monta pientä lasta kun itse olen aivan puhki tämän yhden taaperon ja vuoroviikoin meillä asuvien varhaisteinien kanssa vaikka olen hoitovapaalla!

No mutta asiaan, eli pinnasänkyyn.

Kun poikamme alkoi liikkua enemmän ja pinnasängyn pohja laskettiin alas, huomasin nopeasti ettei sänkyyn hankkimani reunapehmuste ollut riittävä. Pojan jalat pääsivät pehmusteesta huolimatta pinnojen väliin ja kun hän oppi istumaan, kolhi hän päätään jatkuvasti pinnoihin. Päätin sitten etten jää harmittelemaan vähälle käytölle jäävää mustavalkoista pehmustetta, vaan ostan suosiolla uuden, joka on korkeampi ja mahdollisesti tukevampikin. Yllätyin kuitenkin, kun hartaasta googlailusta huolimatta en kyennyt löytämään hakemaani: korkeampia reunapehmusteita ei ilmeisesti kukaan muu tarvitse kun niitä ei kerran missään myydä?

Eipä auttanut sitten kuin alkaa ideoimaan ja vajavaisilla ompelutaidoillani kyhäilemään kokoon sellaista reunapehmustetta millaisen koin tarvitsevani.

Kangasta minulla ei sopivasti tarkoitukseen ollut eikä oikein juuri sillä haavaa mahdollisuutta kangaskauppaankaan lähteä, mutta koska mieheni oli sinä päivänä aikeissa käydä ostamassa Jyskistä pari uutta tyynyä, niin kehotin häntä ostamaan lisäksi pari retkipatjaa ja jonkun suht edullisen pussilakanasetin - mahdollisimman kivan värisenä. Hän onneksi ymmärsi tämän tarkoittavan värejä skaalalta musta-valkoinen-harmaa. :) Pussilakanasetti tuotiin ja vaikkei se varmasti olisi ollut ensisijainen valintani jos oikein kangaskaupassa olisin päässyt kankaita tutkimaan, olin kuitenkin ihan tyytyväinen harmaaseen epäsymmetrisesti ruudutettuun kuosiin ja tuosta pussilakanasta minä sitten valmistin pinnasänkyyn uudet reunapehmusteet.





Valmiit reunapehmusteet ovat noin 50 senttiä korkeat ja niissä on tukena pahvia sekä pehmusteena retkipatjaa. Kukin neljästä reunapehmusteesta on oma palasensa, ompelin käytännössä siis neljä pussia, joiden korkeus on enemmän kuin 50 senttiä, mutta ylimääräinen kangas eli pussin suut taittuvat patjan alle ja pitävät näin huolen siitä etteivät pienet jalat pääse patjan ja reunapehmusteen alareunan välistä pinnojen lomaan. Testauksen jälkeen ompelin vielä tukikankaiden kera ontelokuteesta nauhat pehmusteen yläosaan, jotta ne pysyvät paremmin pystyssä.





Käytössä nämä uudet reunapehmusteet ovat osoittautuneet erittäin käyttökelpoisiksi ja olen ollut kovin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Jos minulla olisi ylimääräistä aikaa, ompelisin toisen satsin jostain toisesta kankaasta, mutta koskapa ei ole, niin näillä mennään ja kyllä tuo kangaskin kuitenkin ihan menettelee.


sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Vauvanruokapurkkien kannet

Olen ostanut Ipanaisesta käteviä muovikansia, joilla avatut vauvanruokapurkit on varmempi sulkea kuin purkin alkuperäisellä kannella. Tai itsestäni ainakin tuntuu, ettei kerran avattua kantta enää saa tiiviisti suljettua. Ipanainen myy näitä kansia monissa eri väreissä, mutta itsehän toki päädyin mustiin kansiin.




Nämä irtokannet pyörivät minulla kaapissa olevilla lautasilla siellä täällä, enkä oikein äkkiseltään keksinyt miten niitä olisi hyvä säilyttää. Vaan sitten tulin ostaneeksi Tukholman reissullamme Monkista mustavalkoisen posliinikipon ja kas: siihen kannet sujahtavat kuin kippo olisi niille tehty!





Olen iloinen kun kivalle purkille löytyi heti ihan oikeaa käyttöä ja nyt kannet pysyvät kaapissa hyvässä järjestyksessä omalla paikallaan.


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Tukholmassa tänäkin kesänä

Kuten moneen aiempaankin, sisältyi myös tähän kesään pieni reissu. Viime kesän matka oli pidempi, ajelimme aina Tanskaan saakka, mutta tänä kesänä risteilimme vain päiväksi Tukholmaan.

Reissun päällä en juurikaan ennättänyt kameraa kaivaa esiin, mutta päätin sitten kotosalla kuvata joitakin tekemistäni ostoksista.

Tämä oli poikavauvelimme ensimmäinen ulkomaanmatka ja halusin että kokeillaan tällaisella pienimuotoisella reissulla miten kaikki sujuu. Ja hienostihan kaikki meni! Päivään sisältyi poitsun osalta paljon auton turvaistuimessa ja rattaissa istumista, mutta hän jaksoi hyvätuulisena koko pitkän päivän ja osasi nukkua laivallakin hyvin, kunhan ensin malttoi vieraassa paikassa nukahtaa. Olimme varanneet perhehytin, jotta minä saatoin mennä vauvan kanssa rauhassa nukkumaan ja mieheni puolestaan tulla isompien lasten kanssa hyttiin vasta myöhemmin illalla.

Laiva saapui Tukholmaan aikaisin aamulla ja ajelimmekin sitten aamiaiselle ravintola Asplundiin Solnaan. Rakastan hotelliaamiaisia, joten oli ihanaa että melko runsas buffetaamiainen sisältyi tähän meidän pikkureissuumme, vaikka päätimmekin jättää meriaamiaisen laivalla väliin. Ravintola Asplundin kesätauko alkoi lauantaina 9. heinäkuuta, joten meillä kävi hyvä tuuri kun itse olimme paikalla paria päivää aiemmin.

Aamiaisen jälkeen seikkailimme muutaman tunnin Stockholm Quality Outlet -alueella. Mukaan matkaan sieltä jäi mm. 12 lasipulloa pilleineen, leipälaudat, vauvan lusikoita ja pääkallokuvioidut pöksyt poitsulle.










Pikkuherralle ostettiin myös Bobbo, punainen pieni pehmolelu (jonka hän itse valitsi rivistä, jossa olivat kaikki Babblarna-pehmot tarjolla).




Lisäksi tein mielestäni upean löydön, kun eräässä kaupassa Brion mustavalkopunainen Hakka maksoi vain 89 kruunua (alle 10 €). Olin tuon lelun jo aiemmin laittanut itselleni tulevaisuuden ostoslistalle poitsua varten ja katsellut, että sen hinta liikkuu siinä 24 euron tietämillä. Ilokseni sain tämän siis tosi edullisesti!




Lagerhausissa kävimme myös ja tokihan sieltäkin löytyi muutamia kivoja juttuja, mm. postikortti, lahjapapereita, sitruunaruohon tuoksuista käsisaippuaa (jota olen ostanut pariin otteeseen aiemminkin, sillä perheemme on aivan hullaantunut sen tuoksuun: jopa 10-vuotias nuoriherra mainitsee melkein joka käsienpesun jälkeen että "Toi Lagerhausin saippua tuoksuu ihan sairaan hyvälle!") sekä samalla tuoksulla varustettuja puhdistusliinoja.




Lagerhausista myös mieheni teki ostoksia, melko suurella summalla jopa, mutta kerronpa hänen ostoksistaan myöhemmin erään toisen postausaiheen yhteydessä.

Åhlensin leluosastolta ostin pikkuherraa varten pari hienoa puuautoa: taksin ja kissa-auton. Väreiltään molemmat ovat äidille kovin mieluisat ja kissa-autossa bonuksena tietysti itse kissa-aihe ja se, että kun kissaa painaa, kuuluu hauska vinkaisu.



Monkin alennusmyyntiin menin lähinnä varhaisteinineitomme seuraksi, mutta ostinpa sieltä itsekin ruskeat paperipussimaiset säilyttimet, kaksi mustavalkoista muovitaskua ja kivan posliinikipon (yhteensä noin 5 €).




Tigerista (joka Ruotsissa on kulkenut nimellä TGR, mutta on pian sielläkin Flying Tiger of Copenhagen) nappasin mukaan mielestäni hauskat lautasliinat, kärpäspaperit!




Vaikka tässä esittelenkin vain osan ostoksistani, niin kaiken kaikkiaan melko maltillisin ostoksin selvisin tästä reissusta. Toki sillä oli mittaakin vain yksi päivä, joten siihen nähden en nyt varsinaisesti tyhjin käsin kotiin palannut! :)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Poikavauvan huone

Olen tässä pikkuhiljaa koittanut palailla tänne blogiini ja kirjoitella useammin, mutta sisustuksellisista asioista en ole saanut kirjoiteltua vaan pikaiset blogipostaukset ovat liipanneet lähempää herkkuttelujuttuja. No nyt päätin korjata tätäkin asiaa ja kertoa millainen meidän poikamme huone on tällä hetkellä. Tämän myötä päätin myös kokeilla lisätä kuvat vähän aiempaa suurempina tekstien väliin, katsotaan tuntuuko se paremmalta kuin vanha koko.

Kun aloin odottaa vauvaa, aloitimme remontin, jonka myötä alun perin olohuoneen suuntaan minulle rakennettu työpiste tavallaan käännettiin ympäri: olohuoneen puolelle tuli seinä (jonka myötä työpisteeni typistyi ihan vain työpöydäksi) ja tuo pieni huone avattiin makuuhuoneen yhteyteen vauvan huoneeksi. Hieman lisätilaa napattiin ruokahuoneesta, jonka nurkassa oli aiemmin hassu ja meille tarpeeton syvennys.

Lopputulos on mielestäni vauvan huoneeksi lähes täydellinen: pieni mutta kaiken tarpeellisen sisältävä. Vauvan huoneessa on pinnasänky, hoitopöytä, vaatekaappi ja pari hyllyä.




Huoneen oviaukko jätettiin tarkoituksella mahdollisimman suureksi, jotta pinnasänky ei jäisi seinän taakse vaan se on käytännössä ihan meidän parisänkymme vieressä ja siten vauva on öisin ihan minun käteni ulottuvilla.

Pinnasängyn toiseen päähän jäi tyhjää tilaa ja sen hyödynsin laittamalla pinnasängyn reunaan kauniin metallikorin harsoliinoja varten.




Työpisteeseeni aikanaan valitsemani Halfmoon-tapetti sopi mielestäni erinomaisesti myös vauvan huoneen tapetiksi ja se inspiroi minua hankkimaan huoneeseen jonkin verran pilviaiheisia juttuja.

Pinnasängyn toiseen päähän viritin erillisen mobilevarren, johon sai roikkumaan söpön ja hauskan Ikeasta ostetun eläinhahmomobilen.




Pinnasängyn vastakkaisella seinällä on syvennys, jonka siis saimme siirtämällä vauvan huoneen ja ruokahuoneen välistä seinää. Syvennyksestä itsestään tuli mielestäni ihana, kun jätimme tiilet ja rappaukset selkeästi näkyville ja maalasimme ne valkoisiksi.




Syvennykseen mahtuivat sopivasti vauvan vaatekaappi ja hoitopöytä. Lisäksi vaatekaapin ja seinän väliin jäävässä tilassa roikkuvat vauvanpyykille tarkoitetut pyykkipussit kahdessa koukussa. 

Pyykkipussit eivät oikeastaan näissä kuvissa näy, joten otin niistä erikseen kuvan. Ne on ostettu Varustelekasta, eli ovat vanhoista armeijan pyykkipusseista tuunaillut: lyhensin pusseja jonkin verran, vaihdoin niihin mustavalkoiset narut ja lisäsin silitettävillä siirtokuvilla pesulämpötilamerkinnät.




Hoitopöytä on Ikean Sniglar, jonka maalasimme valkoiseksi. Hoitoalustana on niin ikään Ikeasta ostettu, osin puhallettava Skötsam, jonka päälle ostin Kodin Ykkösestä mustavalkoisen pellavatyynyliinan nimeltään Pilkku. Pellavaliinavaatteet ovat yleensä vähän reilun kokoisia ja sen vuoksi tyynyliina istui hoitoalustan peitteeksi kuin nakutettu!

Pariksi Färg & Formin säilytyspussukoille ja muutenkin huoneen pilviteemaa jatkamaan ompelin vielä pilvikuvioisesta kankaasta pienen suojaliinan hoitoalustan päälle.




Huoneen takaseinällä on kaksi valkoista hyllyä, jotka mieheni on saanut omalta isoäidiltään. Hyllyille olen koonnut kaikenlaista pientä ja kaunista tilpehööriä ja koristetta, mm. Herttaselta ostetut mustavalkoiset maatuskat, Marimekon raidallisen pehmoeläimen ja kirpparilta löytämäni puisen nallekarhun.

Nallen vieressä on R i i K en postikortti, Nalle. Tilasin tässä taannoin sieltä nipun erilaisia kortteja ja pari muutakin ihanaa tuotetta, joista haluaisin koittaa muistaa kirjoittaa jossain vaiheessa ihan oman postauksensa. Kannattaa käydä kurkkaamassa R i i K en sivuilla - ihania juttuja siellä!




Sellainen on meidän poikavauvamme huone. Lattialla on H&M:ltä ostettu matto, jossa on kudotun näköinen painokuvio ja muutama Lego Storage -säilytyslaatikko, joita olen suunnitellut hankkivani lisää kun poitsu kasvaa ja hänelle seuraavaa huonetta aletaan toteuttaa.







sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Gluteeniton ja vähälaktoosinen raparperipiirakka

Minut ja pikkumies kutsuttiin tässä taannoin nyyttikesteille ja minun toivottiin tuovan tarjottavaksi jotain makeaa. Koskapa kutsujen emännän ruokavalio on gluteeniton ja tiedän ainakin osan vieraista kaipaavan vähälaktoosisia vaihtoehtoja, niin päätin valmistaa gluteenittoman ja vähälaktoosisen raparperipiirakan.




En ole useinkaan gluteenittomia leivonnaisia koittanut tehdä ja vähän epäilytti miten mahtaa piirakka onnistua, mutta olen varsin tyytyväinen lopputulokseen, piirakasta tuli oikein herkullinen. 

Muuten leivoin piirakan kuten vehnäjauhoistakin tehdessäni (ohje täällä), mutta tähän raparperipiirakkaan käytin vähälaktoosisia rasvoja sekä vaaleaa Jytte-jauhoseosta.





Tässäpä vielä ohje kokonaisuudessaan:



Raparperipiirakka (G, VL)

3-4 raparperin vartta (n. 300 g)

taikina
150 g vähälaktoosista leivontamargariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl (hieman reilu) leivinjauhetta
3 dl Jytte-jauhoja (vaalea)
1 tl kardemummaa

muru
50 g vähälaktoosista voita
3/4 dl sokeria
1 dl Jytte-jauhoja (vaalea)
1 tl vaniljasokeria

Käytä taikinaan huoneenlämpöistä leivontamargariinia. Valmista taikina yhdistämällä ainekset ja vaivaamalla käsin. Painele taikina pyöreään (halk. 24 cm) piirakkavuokaan, johon on suihkaistu vuokasprayta taikka sipaistu rasvaa.

Pilko pestyt raparperin varret vajaan sentin mittaisiksi paloiksi ja levitä ne piirakkapohjan päälle.

Käytä muruun jääkaappikylmää voita. Nypi ainekset sormenpäillä keskenään siten, että lopputulos on murumainen. Ripottele se raparperipalojen pinnalle.

Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia.



Piirakasta tuli erittäin makoisa, mutta rakenne oli murenevaisempi kuin vehnäjauhoista valmistetun. Tämän vuoksi jouduin vähän pohtimaan miten laittaisin piirakkapalat tarjolle ja keksin laittaa ne annospaloina avattuihin muffinsivuokiin. Esillepanosta tuli mielestäni oikein hauskan näköinen ja piirakkapala oli helppo nostaa lautaselle murenevaisuudesta huolimatta.


keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Karkkipäivä on joka päivä!

Tunnustaudun ylipäätäänkin aikamoiseksi sokerihiireksi, mutta nyt imetysaikana herkuttelu on vähän jopa karannut käsistä kun tuntuu että voin syödä lähes mitä vain eikä se näy missään! Pahoin pelkään, että tämä tulee vielä muodostumaan minulle murheeksi kun imettäminen loppuu eikä herkuttelu ihan varmasti vähene ihan samaa tahtia... mutta toistaiseksi en huolehdi siitä, vaan nautiskelen suklaasta ja muista herkuista!

Tähän postaukseen idea lähti siitä, kun makuilottelun lisäksi karamellini tarjosivat myös silmäniloa ja päätin vähän kuvata namujani (ennen kuin ne alkoivat hävitä ahnaaseen suuhuni).

Viime maanantaina hyppäsimme pikkumiehen kanssa kyytiin kun miehelläni oli työasiaa Tampereelle. Vietimme muutaman tunnin Ideaparkissa kierrellen ja meillä oli oikein hauska päivä.

Paluumatkalla pysähdyimme Urjalan makeistukussa ja kävimme vähän täydentämässä herkkuvarastojamme (ostimme mm. 3 kg Da Capo -suklaakonvehteja!) ja jaloittelemassa. Minun eräitä lempparinamujani ovat Haribon vampyyrit, joita ostin 400 g rasiallisen ja Pandan suklaalakritsirakeet, joita ostin niin ikään 400 g rasian. Nämä rakeet laitoin kotona Tigerista ostettuun mustavalkoiseen kannelliseen posliinikulhoon ja tämä yhdistelmäpä vasta miellyttikin silmääni kovin:





Musta, valkoinen ja keltainen vain ovat yksinkertaisesti toimiva yhdistelmä!





Toinen kaunis namuostos tuli tehtyä viimeksi kun kävimme Helsingissä. Lähdimme äitini kanssa käymään keskustassa ja piipahdimme liikkeessä nimeltä Pop up kemut. Verkkokaupan lisäksi se on ihastuttava pieni juhlakauppa Eerikinkadulla. Ostin puodista muutakin, mutta tähän postaukseen teeman mukaisesti pääsee mukaan kuva pienestä herkkupalasta, eli liitulakuja mustavalkoisessa muffinsivuoassa:




sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Pizza bianca

Päätinpä tänään hieman ravistella blogiani ja puhallella pahimmat pölykerrostumat ja hämähäkinseitit sen päältä pois, onhan tässä sentään mennyt kohta jo puolisen vuotta kun olen mitään blogiini viimeksi kirjoittanut!

En mene lupaamaan, että vielä nytkään ihan kauhean aktiiviseksi tässä hommassa ryhtyisin, kyllä aika tuon 7-kuisen poitsun kanssa sen verran on edelleen kortilla, mutta olisihan se mukava silloin tällöin saada muutama rivi kirjoitettua.

Viikko sitten sunnuntaina oli äitienpäivä - minun ensimmäiseni.  Sain aamiaisen sänkyyn, kuten asiaan kuuluu, ja oikein herkkuaamiainen se olikin: mieheni tietää että rakastan runsaita aamiaisia. 

Meidän perheessämme on tapana, että jos jollakulla sen jäsenistä on joku merkkipäivä, niin hän saa päättää juhlapäivänsä ruoan. Minä sain siis päättää mitä meillä syötiin äitienpäivänä ja toiveeni oli pizza bianca - valkoinen pitsa. Ohjeen pitsaan nappasin Soppa365-sivuilta (Valkoinen kinkkupizza) ja pitsapohjan taikina laitetiinkin ohjeen mukaisesti tulille jo lauantaina. Valkoisen pitsan ideana on, ettei siinä ole lainkaan tomaattikastiketta eikä tässä meidän käyttämässämme ohjeessa ollut myöskään juustoa.

Oikein hyvää pitsasta tuli, suosittelen kyllä! Pohjasta tuli erittäin hyvä ja täytteineen kaikenkaikkiaan pitsa maistui herkulliselta, mutta sen me kyllä totesimme, että pitsaa emme kokeneet syövämme: Kyllä pitsan maun vaan tekevät tomaattikastike, juusto ja oregano! :)