10 kuvaa kesään 2/ 10

Kuukausi vierähti todella nopsaan ja tänään tuli aika ottaa järjestyksessään toinen kuva matkalla kohti ensi kesää. Minun kuvaamispäivänihän on kunkin kuun 14. päivä, kuvan otan keittiön ikkunasta ja lokakuun kuva on tässä:

Kyllä maisema on aika lailla kuukaudessa muuttunut syksyisemmäksi. Omenapuiden lehdet ovat valtaosin pudonneet ja kuten kuvasta näkyy, syksyn pihatyöt ovat täydessä käynnissä. Syyskuussa pihassa oli vielä loppukesän tuntua, tuon kuvan voit kurkata täältä.

Kierros keittiössä

Ei keittiömme vieläkään valmis ole, mutta innostuin nyt tänään kuvailemaan siellä ja päätinpä julkaista kuvat samoin tein. Koitin laittaa kuvat sillä tavalla järjestykseen, että ensimmäinen kuva on heti keittiön oviaukosta vasemmalta ja siitä kuvat pyrkivät kiertämään keittiön myötäpäivään.

Tiskipöydällä majailee kaunis pumppupullokaksikko, kiiltävä ja matta: kiiltävä pullo on mustikan tuoksuinen käsitiskiaine musta5101 ja matta puolestaan on Angry Birds -nestesaippuapullo, josta revin etiketin pois. Siinä minulla on vadelman tuoksuista käsisaippuaa. Ihana parivaljakko mielestäni!

Tiskipöytää vastapäätä olevassa kulmauksessa on seinällä kaappi, joka oli keittiössä jo talon ostaessamme. Pidin vanhasta kaapista niin kovin, että tahdoin sen säilyttää, vaikka se oli suunnitelmiimme nähden väärässä paikassa. Me päätimme koittaa, saisiko kaapin ehjänä irrotettua ja ilokseni se onnistui! Siirsimme sen siis toiselle seinälle, johon se kotiutui hyvin.

Tuosta kulmauksesta muodostui sitten muutenkin paikka, mihin on tullut koottua kaikenlaista vanhempaa tavaraa ja koristeita. Kaapin alta löysi paikkansa toinen kaapelikeloista, jotka onnekkaasti löysin roskalavalta kesällä. Sen päälle asettui vanha vaaka, joka on vuosikymmeniä sitten ollut jossakin maitokaupassa päivittäisessä käytössä. Nyt se viettää eläkepäiviään meidän keittiössämme punnukset vierellään.

Ennen ikkunaa jäi vielä sopiva seinänpätkä avohyllylle, jonka hankin Ikeasta. Sen alahyllylle mahtui oivallisesti mikroaaltouuni, joka on meillä tosi vähällä käytöllä, mutta saatavilla kuitenkin jos tarvetta tulee.

Todella pitkäaikainen haaveeni toteutui, kun sain uuteen keittiööni iki-ihanan Smegin jenkkijääkaapin. Olen sellaisesta unelmoinut vuosia ja kun totesimme, että uusi jääkaappi on hankittava joka tapauksessa, niin päätimme satsata upeaan Smegiin.

Jääkaapin vieressä on paikka taloustikkaille. Tämä porrasjakkara on ollut avomieheni isoäidillä ja sai uuden kodin nyt meiltä. Punaiset askelmat ja puunväriset jalat saivat uudet väritykset ja nyt se on mielestäni täydellinen meille.

Keskellä keittiötä on saareke, jota rakastan! On ihanaa kun on tilaa laittaa ruokaa ja leipoa ja saarekkeen sisällä on reilusti myös säilytystilaa. Saarekkeen toisella puolella on neljä laatikkoa ja toisella puolella vielä kaksi suurta laatikkoa.

Saarekkeen toisessa päässä on sen verran pöytälevyä, että sen ääressä voi baarijakkaroilla istuskella. Maalasimme Ikean jakkarat valkoisiksi ja nyt ne sopivat keittiöömme kauniisti. Yhden jakkaran maalaus on vielä työn alla, mutta kolme niitä on sitten lopulta.

Tällaiselta keittiössämme siis tällä hetkellä näyttää. Pidän itse kombosta, joka on muodostunut yhdistelemällä uutta ja vanhaa. Keittiön yläkaappeja valitessani pyrin samaan muotokieleen kuin vanhassa seinäkaapissa on. Sen vuoksi valitsin kaapit siten, että niitä on kahdet päällekkäin ja kaapistot yltävät miltei kattoon saakka.

Mustan jääkaapin ja astianpesukoneen kaveriksi hankimme myös mustat lämpöpatterit ja päädyimme myös mustiin työtasoihin. Nämä elementit kun yhdistyvät valkoisiin kaapinoviin ja harmaakuvioituun välitilalaattaan, niin omasta mielestäni keittiöstämme tuli tosi kaunis! Tästäpä tulikin mieleeni, että täytyy jonain päivänä laittaa nähtäville myös muutama kuva keittiön lähtötilanteesta ja ehkä pari otosta remontin keskeltäkin.

Prosciutto-viikunapizza

Kesällä luin suurella mielenkiinnolla Kotilaituri-blogista vinkkejä shoppailuun Turussa. Tuoreena turkulaisena ahmin innolla kaikki vinkit putiikeista, ravintoloista ja kahviloista, joita Turusta löytyy.

Eräänä helteisenä kesäviikonloppuna menimme ystäväpariskuntamme kanssa syömään Tintåån ja tuon Kotilaiturin postauksen perusteella tilasin nimenomaan tuon pizzan, joka siellä kuvissa vilahti. Ja kyllä kannatti: pizza oli todella maukasta! Niin hyvää, että päätin koittaa netistä kaivaa vastaavan ohjeen ja tehdä samanlaista pizzaa itsekin.

Minua onnisti, löysin pizzaohjeen, jolla valmistuu vähintään yhtä herkullinen pizza - ellei jopa parempikin. :) Otin ohjeen itselleni talteen, mutta häpeäkseni joudun tunnustamaan, että unohdin kirjoittaa ylös lähteen ja nyt en enää löydä tuota ohjetta vaikka kuinka koitan googlettaa. Tässä kuitenkin tuo ohje (josta en edes enää ole varma, että onko se suoraan alkuperäinen vai muokkasinko sitä jotenkin).

Prosciutto-viikunapizza (1 suuri tai 2 pienempää)

pizzapohja:

n. 4,5 dl vehnäjauhoja

2 tl kuivahiivaa

0,5 tl suolaa

0,5 tl sokeria

2 dl lämmintä vettä

1 rkl öljyä

Sekoita 3 dl vehnäjauhoja, kuivahiiva, suola ja sokeri keskenään taikinakulhossa. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Lisää vähitellen loput vehnäjauhot ja lopuksi öljy. Anna taikinan seistä kulhossa 20 minuuttia.

pizzan täyte:

1 prk tomaattipyreetä

2 tl viikunahilloa

2 mozzarellajuustopalloa

prosciutto-kinkkua

3-5 viikunaa

n. 3 rkl pinjansiemeniä

rucolaa

parmesan-juustoa

Kauli taikinasta kaksi ohutta pohjaa (tai yksi iso). Sekoita tomaattipyree ja viikunahillo keskenään ja levitä seos pizzapohjien päälle. Viipaloi mozzarellajuustot ja levitä viipaleet tasaisesti pizzojen päälle. Levittele juuston päälle kinkkuviipaleet. Leikkaa viikunat lohkoiksi ja levitä reilu puolet lohkoista pizzoille.

Paista 225-asteisessa uunissa n. 11 minuuttia.

Pizzojen paistuessa raasta parmesan-juusto ja paahda kuumalla pannulla pinjansiemenet. Kun pizzojen juusto kuplii ja pohja vaikuttaa rapsakalta, ota pizzat uunista, levitä niille loput viikunalohkot, pinjansiemenet, reilusti rucolaa ja ripottele lopuksi vielä parmesan-raastetta.

Herkuttele!

Vinkkejä pizzanpaistoon! Meillä on pizzakivi, jonka tarkoituksena on saada kotiuunissakin pizzapohjasta rapea. Pizzakivi laitetaan kylmään uuniin ja se lämpenee uunin mukana. Olemme huomanneet, että helpoin tapa käyttää pizzakiveä, on nostaa pizza kuuman kiven päälle leivinpaperin kanssa. Vaikuttaa siltä, että leivinpaperi pizzan ja kiven välissä ei häiritse rapeutumista. Toinen vinkkini on, että lämmitä uuni alalämmöllä, jolloin pohja ennättää paremmin rapeutua ilman että täytteet palavat.

Herkuttelimme pizzamme HK Livingin leipälaudoilta, jotka olen ostanut niin ikään kesällä Cilla's-putiikista. Mangopuiset leipälankut ovat mielestäni ihan todella kauniit, upean väriset ja tykkään kovasti ruksikuvioista, jotka ovat keskenään erilaisia. Leipiä varten nämä kai on nimensä mukaan tarkoitettu, mutta itse halusin nämä ihan ruokalautaskäyttöön, kunhan vaan tarjolla on riittävän valumatonta ruokaa.

Verhojen pikalyhennys

Pesin ensimmäistä kertaa talomme ikkunat viikonloppuna. Tuo työ on pitänyt tehdä jo keväästä asti (kröhöm...) mutta nyt vasta sain homman hoidettua kun ajattelin että kyllä ne ikkunat täytyy ennen talvea sentään pestä.

Minulla ei periaatteessa ole mitään ikkunanpesua vastaan, mutta jotenkin nyt taisi vähän kauhistuttaa ikkunoiden määrä ja se seikka, että alakerran ikkunoita ei voi pestä sisältä käsin vaan pesu on tehtävä ulkokautta sillä ikkunat aukeavat ulos päin ja näin ollen niihin ei sisältä mitenkään yllä.

No tosiaan, viikonloppuna sitten tartuin toimeen ja pesin ikkunat: sisäpuolelta lauantaina ja ulkoa päin tikkailla taiteillen sitten sunnuntaina. Hyvin se sujui ja kun ilma oli nätti niin mikäs siellä oli tikkaiden nokassa keikkuessa. Ja onpa nyt puhtaat ikkunat, kyllä se vaan aina ihmetyttää kuinka paljon tuollainen sinänsä huomaamaton asia vaikuttaa siihen miltä sisällä näyttää!

Mutta sitten tuohon verhojen lyhennykseen, jolla tämän postauksen otsikoin. Minulla oli kokeilussa jonkin aikaa olohuoneessa Ikean mustat ns. lenkkiverhot, mutta ne olivat aavistuksen verran liian pitkät. Keksin sitten vetäistä lenkit solmuun ja pujottaa ne sen jälkeen verhotankoon ja tällä keinoin verhot lyhenivät juuri sen kaivatun pari senttiä! Lisäksi totesin, että verhoista tuli paljon ryhdikkäämmän näköiset kun lenkit eivät olleet enää niin pitkät.

Asiastani innostuneena toteutin saman kikan myös keittiön pikkuikkunan valkoiseen verhoon.

Olohuoneen verho on ehtinyt tämän jälkeen jo vaihtua (vaikka mieleisiä verhoja huoneessa ei ole vieläkään) mutta keittiössä tämä solmuverho on edelleen ja näillä näkymin se tulee paikoilleen jäämäänkin.

Pouf tuli meille(kin)

Monissa blogeissa on jo pidemmän aikaa näkynyt marokkolaisia poufeja, mutta itselläni kesti vähän pidempään haudutella, että tahtoisinko minäkin poufin ja sopisiko se meille. 

Jossain vaiheessa aloin sitten lämpenemään ajatukselle ja etukäteen olin aivan varma, että väriksi valikoituisi musta. Kun tilausta sitten Zoco homen sivuilla naputtelin, niin yllätin itsenikin klikkaamalla ostoskoriin poufin, jonka väri oli konjakki. Jotenkin siinä tilatessa se musta ei näyttänytkään oikealta, vaan konjakki, joka olisi samaa värimaailmaa kuin sohvapöytänämme toimiva vanha arkku.

Nyt pouf on meillä ollut jo itse asiassa tovin aikaa ja etenkin tuossa ilmojen viiletessä, kun olemme alkaneet polttaa puita kakluunissamme, on pouf osoittautunut aivan verrattomaksi jakkaraksi kun ei tarvitse kyykistellä kovalla lattialla sytytyshommissa. Ja kaunishan tuo pouf on myös, ihana koriste lattialla ja värivalintaanikin olen ollut täydellisen tyytyväinen. :)